Järvenpääläinen Ann-Mari Sintonen on yli 20 vuotta kestäneen opettajan uransa ohella tehnyt satoja matematiikan oppikirjoja. Eläkkeelle jäädessään hän ajatteli, että olisi vaihteeksi kiva tehdä aivan toisenlainen kirja.
Sintosen aviomiehen isä on kotoisin Karjalan Heinjoelta. Pariskunta on harrastanut aktiivisesti karjalaisuutta sekä erityisesti heinjokelaisuutta, jonka nimikkoseuran tapahtumiin he ovat osallistuneet aktiivisesti.
Sintonen oli pistänyt merkille, että Karjalasta löytyy paljon erilaisia aikuisille suunnattuja muisteloita ja kirjallisuutta, mutta hän ei löytänyt ainuttakaan alakouluikäisille lapsille suunnattua teosta.
Tästä ajatuksesta noin vuosi sitten alkoi syntyä elokuussa julkaistu lasten tietokirja, Anna ja Onni Karjalassa. Pitkä kokemus oppikirjojen tuottamisessa auttoi Sintosta hahmottamaan, miten käsitellä aihetta lapsia kiinnostavalla tavalla.
– Lapsia kiinnostavat tarinat. Siksi tämä on tarinan muotoon kirjoitettu tietokirja. Kaikki asiat, mitkä kirjassa tulevat esille, ovat faktatietoa, Sintonen kertoo.
Jokaisella aukeamalla käsitellään jotakin teemaa, jota tukee tunnelmalliset ajan henkeen sopivat kuvittaja Pia-Maria Pohton piirtämät kuvat.
Sieltä tulee esille ilo ja karjalaisille tyypillinen tapa suhtautua myönteisesti elämään; Kyllä tästä selvitään.
Sintosta viehättää kirjan sivuilla seikkaileva sielulintu, jonka tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Annan ja Onnin isoisä kertoo, että linnut ovat viestinviejiä taivaan ja maan välillä.
– Karjalaisessa perinteessä haudoille saatettiin laittaa lintupatsaita ja lintulautoja, Sintonen kertoo.
Hän halusi ottaa kirjaan mukaan myös aran asian, josta tänä päivänä ei paljon puhuta, eli kuoleman.
– Kirjassa isoisä kuolee ja arkku on esillä, mutta kun Anna katsoo ulos, hän näkee punarinnan. Se on sielunlintu, jonka hän ajattelee olevan isoisä, joka on tullut lohduttamaan häntä.
Kirjassa vietetään myös häitä, karjalaiseen tapaan juhannuksena, joulua, pääsiäisen aikaa, leikitään pihaleikkejä, kerätään sieniä ja marjoja ja lasketaan mäkeä. Jokaisella aukeamalla käydään pieniä vuoropuheluita karjalaisella murteella.
– Karjala on iso alue ja murteet vaihtelevat. 20 kilometrin päässä Viipurista sijaitseva Heinjoki on meidän suvun paikka, niin siksi kirjan puheenvuorot käännettiin Keski-Kannaksen murteelle.
Sintonen joutui kirjassa tekemään valintoja useiden eri tapojen ja sanontojen väliltä.
– Jossakin perheessä isoisä saattoi olla ukko, jossakin äijä tai vaija. Kirjan tarkoitus on viedä kyseiseen aikaan ja ajatuksiin, mutta tapoja on toki ollut monia.
Kirjan avulla voi helposti keskustella lapsen kanssa, mitkä ovat rotinat, mitä on kyykkä, evakko tai lanttukukko. Samalla voi puhua myös siitä, mitä karjalaisia perinteitä on säilynyt tähän päivään. Kirjassa leivotaan esimerkiksi karjalanpiirakoita.
Evakkomatkalle lähdetään realistiseen tapaan nopeasti, mutta murheen ja ikävän sijaan Sintonen korostaa jälleennäkemisen riemua, kun ystävykset Anna ja Sofia tapaavat myöhemmin karjalaisissa juhlissa.
– Sieltä tulee esille ilo ja karjalaisille tyypillinen tapa suhtautua myönteisesti elämään; Kyllä tästä selvitään.
