Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Merja Käyhkö kuvaa Barbie-nukkejen elämää ja arkea – suositulla tilillä jopa 27 000 seuraajaa

Harrastukset: Ainolle ja Jaakolle on rakennettu barbien kokoinen koti, jossa on makuuhuone, keittiö, eteinen ja olohuone huonekaluineen.

Keravalla syntynyt ja varttunut Merja Käyhkö oli 13-vuotias, kun hän sai joululahjaksi ensimmäisen Barbie-nukkensa. Sillä oli kauniit vaaleat hiukset. Kaksoissiskokin sai omansa, punatukkaisen.

– Ensin saimme naiset. Sitten tuli ukot. Päiväkausia väsäsimme niille koteja ja ompelimme vaatteita, Käyhkö kertoo.

Äiti oli ammatiltaan ompelija, joten kotona riitti tilkkuja ja kankaita. Barbeissa kiehtoi ennen kaikkea se, että ne muistuttivat oikeita ihmisiä pienoiskoossa.

Harmitusta aiheutti kuitenkin nukkejen tönkköys. Siskokset miettivät, miksi nämä eivät voi taipua yhtään.

– Nykybarbeilla on 22 niveltä, joten tilanne on siinä suhteessa muuttunut paljon.

Vuosi kului nopeasti. Yhtäkkiä Käyhkö oli rippikoulussa, teini, muutti pois kotoa, meni naimisiin ja sai lapsen. Barbie-maailma jäi taakse nopeasti.

Kerran meillä oli ainakin parikymmentä Barbieta, joille pidimme missikisoja.

Vuodet kuluivat. Käyhkö hoiti kotona lapsia, omia ja muiden. Välillä hän työskenteli päiväkodissa.

Sitten sukuun alkoi syntyä tyttöjä.

– Minulla ei ole omia tyttöjä, mutta kun siskon tyttö oli pieni, hänelle kerättiin paljon Barbeja. Tein niille prinsessasänkyjä, vaatteita ja linnoja. Kerran meillä oli ainakin parikymmentä Barbieta, joille pidimme missikisoja. Oli hauskaa, kun leikissä oli edes yksi lapsi mukana.

Myöhemmin Käyhkö liittyi nukkeyhdistykseen, jossa syntyi ajatus myyjäisistä.

– Jonkinlaisella menestyksellä sain myytyä nukeille valmistamiani sänkyjä ja vaatteita.

Sitten tuli pitkä tauko Barbie-rintamalla. Silloin tällöin Käyhkö napsaisi kauppareissuiltaan mukaan uusia liikkuvampia Barbeja, mutta siinä kaikki.

Vuonna 2014 Käyhkö oli miehensä kanssa hoitamassa vanhemman pojan pihaa. Mies leikkasi ruohoa ja ruohoista muodostui kivoja pieniä heinäkasojen näköisiä möykkyjä, joihin Käyhkö rakensi pienet heinäseipäät.

– Seuraavana päivänä toin Barbie-nuket sinne riehumaan vanhanaikaisten heinäseipäiden sekaan.

Seuraavaksi ne lähtivät mukaan mökkireissulle, jossa Käyhkö kuvasi niitä Facebookiin. Kuvissa ne tekivät hieman samankaltaisia asioita, mitä perhe puuhasi mökillä.

– Moni kommentoi, että perusta niille oma tili ja ala kertomaan tarinaa. En kuitenkaan ole tarinankertoja, mutta luon hienoja kohtauksia kuvien avulla.

Vuonna 2016 Käyhkö kuuli Instagramista. Hän päätti kaikessa hiljaisuudessa opiskella itsekseen, miten se toimii. Vappuna 2016 hän julkaisi ensimmäisen kuvan Barbie-ystävyksistä vapun vietossa. Alkuun kuvissa oli useampiakin nukkeja tekemässä erilaisia asioita, mutta pikkuhiljaa ne alkoivat kertomaan pääasiassa Ainon ja Jaakon elämästä.

Käyhkö hämmästyi, kun yhtäkkiä hänen @merjakayhko-nimistä tiliään oli alkanut seurata 5 000 käyttäjää. Seuraavassa hetkessä heitä oli 10 000. Seuraajia tuli pääasiassa ulkomailta. Korkeimmillaan määrä kävi päälle 27 tuhannessa.

Vielä viisi vuotta myöhemmin nuket kulkevat Käyhkön mukana kaikkialla. Hän kuvaa edelleen niitä eri vuodenaikoina eri paikoissa.

Ne tekevät samanlaisia asioita kuin muukin maailma; nauttivat ulkona kevätauringosta, viettävät joulua, juhlivat ystävien kanssa, matkustelevat, syövät aamiaista rauhassa kotikeittiössä, kalastavat ja grillaavat kesällä ja kelkkailevat talvella.

Koska Kerava on nykyään Vantaalla asuvan Käyhkön rakas kotikaupunki, Käyhkö on kuvannut Ainoa ja Jaakkoa paljon suosikkipaikassaan, Keravan kirjaston altailla ja kirsikkapuiden alla.