Maanantai oli Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen tämän talven tähän asti kiireisin päivä, kun tuulet yön aikana kääntyivät puhaltamaan pohjoisesta ja löivät tiet jäähän. Aamulla autoilijoita odotti pääkallokeli, mikä tiesi lukuisia kolareita ja ulosajoja.
– Meidän alueellamme liikenneonnettomuuksia oli parikymmentä, joista suurin osa Lahdenväylällä, pelastuslaitoksen päivystävä päällikkö Jarkko Selin kertoo.
Ikävällä tavalla poikkeuksellisen päivästä teki se, että kahdella onnettomuuspaikalla siviiliautot rysähtivät päin pelastusajoneuvoja.
– Vähän ennen puoltapäivää yksi auto törmäsi nostolava-auton kulmaan ja alkuiltapäivästä kolme autoa suoja-auton perään, Selin tarkentaa.
Suoja-auto on liikenneonnettomuuspaikoilla käytettävä ajoneuvo – iso paloauto – joka pysäköidään poikittain tielle ennen varsinaista onnettomuuspaikkaa.
Ei tuurilla, vaan riskien minimoimisella.
– Sen tehtävänä on suojata sekä pelastushenkilöstöä että onnettomuuspaikkaa.
Suoja-auto katkaisee onnettomuusalueelle johtavan kaistan muulta liikenteeltä, joka ohjataan onnettomuuspaikan ohi varoituskeiloilla.
– Maanantain kaltaisia päiviä on harvoin ja tällaisia törmäyksiä vielä harvemmin; Etelä-Suomessa keskimäärin yksi vuodessa.
Pelastushenkilöstö tietää, miten onnettomuuspaikoilla toimitaan, mutta autoilijoilla on vielä opittavaa.
– Heti, kun edessä vilkkuu joko keltaista tai sinistä, on vauhtia hiljennettävä, Selin tähdentää.
Vaikka vaaratilanteita liikenneonnettomuuspaikoilla on ollut – oli maanantainakin – niin tiettävästi kukaan pelastushenkilöstöön kuuluva ei ole menettänyt henkeään törmäystilanteessa.
– Ei meillä Suomessa, mutta jos muistan oikein, niin Ruotsissa vastaavissa tilanteissa on kuollut kaksi.
Silkasta onnesta ei ole kysymys, vaan riskien minimoimisesta.
Mainos: Keski-Uusimaa
