Yksi kuluneimmista vitseistä on naureskelu sille, että talvi yllätti taas autoilijat. Tuli liukasta, kun ei ollenkaan olisi osannut odottaa. Talvihan tulee kerran vuodessa, heh heh.
Yhtään useammin talvi ei tule tonttien, katujen, torien ja puistojen suunnittelijoille. Tänäkin vuonna talvi tuli, ja uskokaa tai älkää, Suomessa voi talvella sataa lunta. Nyt sitä on satanut kahtena viikonloppuna sen verran, että saa sanoa. On saanut myös aurata.
Nyt ovatkin kaikki paikat lumikasoja täynnä. Lisää jos sataa, niin auraajilla on muotisanalla sanottuna haastavaa miettiä mihin uudet kasat saadaan mahtumaan.
Kasat eivät minua muuten haittaisi, mutta liikenteelle niistä on haittaa. Ne peittävät näkymiä, kaventavat kulkuväyliä ja peittävät pysäköintiruutuja. Parkkipaikoista ei maalla kovin helposti tule pulaa, paitsi meillä reippailla, jotka haluamme päästä autolla ovelle asti. Joskus on pakkokin päästä, esimerkiksi kun on isoa ja painavaa kannettavaa.
Yksi ratkaisu lumikasoille on tietysti se pois kuljettaminen, jota varten tarvitaan kuormaajia, kuljetuskalustoa, lumenkaatopaikkoja ja aikaa. Ja joku, joka sen maksaa.
Joskus tulee mieleen, että mitä jos tuollekin kasalle olisi ollut paikka jossakin, missä se saisi rauhassa odotella kevättä. Siihen asti lapset voisivat leikkiä vuorenvalloittajaa. (Se on siis sellainen ulkoleikki, johon tarvitaan iso lumikasa ja kavereita, ja jonka jälkeen kaikkien vaatteet ovat ihan märät. Jokohan sitä voi leikkiä äppiä näppimällä?)
Ennen ei ollut paremmin. Vanhemman puoleisissa taajamissa on ihan sama ongelma: jos ja kun lunta sataa, kasat lisääntyvät ja täyttävät maan. Tiiviistä kaupunkikeskustasta lumi on pakko kärrätä pois, sen ymmärrän. Mutta voisiko vähän harvempia keskustoja, lähiöitä ja sen sellaisia suunnitella niin, että jopa lumikasoille olisi valmiiksi mietittyjä paikkoja enemmän kuin nyt on.
Muistettaisiin vielä sekin, että lumi sulaa. Ettei käy niin, että ensin yllättää talvi ja sitten yllättää kevät.
Kirjoittaja on Keski-Uusimaa Viikon toimittaja.