On tärkeä, että vaatimus transihmisten lisääntymiskyvyttömyydestä poistetaan Suomen laista, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkäri Outi Linnaranta THL:n tiedotteessa.
– On myös pohdittava, miten varmistetaan yhdenvertainen oikeus niin biologiseen lisääntymismahdollisuuteen kuin adoptioon, Outi Linnaranta näkee.
Linnaranta perustaa näkemyksen tuoreeseen kyselytutkimukseen. Aikakausikirja Duodecimissä julkaistussa tutkimuksessa selvisi, että sukupuoli-identiteetin tutkimuksissa olevat pohtivat perheen perustamista kuten muukin väestö.
Suomen nykyinen translaki edellyttää todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä ennen kuin sukupuolen voi juridisesti vaihtaa. Sukupuolen korjaushoidot heikentävät hedelmällisyyttä itsessäänkin, olivat ne sitten hormonaalisia tai kirurgisia.
THL huomauttaa, että YK:n mukaan oikeus vanhemmuuteen on perusihmisoikeus.
Suurin osa tutkimuksen lapsettomista vastanneista koki, että ei halua vanhemmaksi tai ettei vanhemmuus ole heille tällä hetkellä ajankohtaista. Tutkittavista kuitenkin 14 koki, että heidän odotuksensa vanhemmuutta kohtaan olivat sukupuolenkorjaushoitojen aikana muuttuneet.
Haluttomuus vanhemmuuteen liittyi vastanneilla vaikeuteen saada omia biologisia lapsia, ristiriitaan oman kehon ja raskauden välillä sekä nykyisiin yhteiskunnallisiin säädöksiin.
THL:n tiedotteessa huomautetaan, että sukupuolen korjaushoidot ajoittuvat yleensä ikään, jolloin vanhemmuus ei ole ajankohtaista. Siksi tietoa hoitojen vaikutuksista lisääntymiskykyyn, hedelmällisyyden palautumiseen ja adoptioon pitäisi THL:n mukaan olla tarjolla niille, jotka hakeutuvat hoitoihin.
Tällä hetkellä mahdollisuudet sukusolujen, erityisesti munasolujen, talletukseen, sukupuoli-identiteetin poliklinikan tutkimusten ja hoidon aikana vaihtelevat THL:n mukaan eri yliopistosairaaloissa.
Vastanneilta myös kysyttiin, miten yhteiskunta voisi helpottaa mahdollisuuksia transvanhemmuuteen. Tärkeimpinä nousivat esiin sukupuolineutraalin termistön käyttäminen, sukusolujen talletuksen helpottaminen ja translain uudistus. Vastaajat myös toivoivat, että tietoa transvanhemmuudesta ja hoitojen vaikutuksista hedelmällisyyteen jaettaisiin laajemmin terveydenhuollossa sekä päättäjille.
Tutkimus perustuu 2016–2017 kerättyyn kyselytutkimukseen henkilöiltä, joilla oli hoitokontakti Helsingissä (Hyks) tai Tampereella (Tays) sukupuoli-identiteetin tutkimusjakson tai korjaushoitojen vuoksi.
Vastanneita oli 103 ja heidän keski-ikänsä oli 26 vuotta. Heistä vain 8 prosentilla oli lapsia.
Suurin osa tutkittavista oli saanut hormonihoitoja, mutta vain alle kymmenesosan sukusoluja oli talletettu.