Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Jatka lausetta | Kirjailija Tiina Raevaara jännittää etäesiintymisiä ja puhuu yksinollessa itsekseen – ”Haluan oppia käsiseisontapunnerrukset”

En olisi ikinä uskonut… saavani valmiiksi viime viikolla ilmestynyttä kirjaani Minä, koira ja ihmiskunta. Sommittelin sen sisältöä vuosikaudet ja etsin oikeaa kulmaa asiaan. Tuskastuin siitä, kuinka paljon taustamateriaalia minulle alkoi kertyä.

Olen virkeimmilläni… aikaisin aamulla. Herään usein jo ennen kuutta, ja kaikkein parasta kirjoitusaikaa ovat ne hetket, kun muu perhe vielä nukkuu.

Olen loistava… jättämään tekemättä epämieluisat työtehtävät kuten sähköposteihin vastaamiset.

Suurin asia, jonka olen oppinut elämäni aikana on… se että omiin tunteisiin kannattaa luottaa. Ne kertovat aina jostakin oleellisesta.

Kun alan työstää uutta kirjaa, minä aina… innostun sen ymmärtämisestä, että voin kirjoittaa aivan mistä vain. Kirjailijalle ei edes todellisuus luo rajoja.

Noloa myöntää mutta… ehdin itse lukea aivan liian vähän kirjoja. Välillä tuntuu, että en lue muita kuin omia keskeneräisiä käsikirjoituksia.

Kirjailijalle ei edes todellisuus luo rajoja.

Haluaisin oppia… käsilläseisontapunnerrukset. Rakas harrastukseni crossfit pakottaa koko ajan oppimaan uusia taitoja ja haastaa monella tavalla.

Työssäni parasta on… uppoutuminen asioihin, jotka kiinnostavat minua valtavasti.

Voisin syödä pelkästään… hummusta ja hapankorppuja.

Jännitän… etäesiintymisiä. Jännitysesiintyminen on muuten vähentynyt iän ja kokemuksen myötä, mutta tietokoneelle puhuminen ei vieläkään tunnu luontevalta. Elävä yleisö tuo vastavuoroisuutta ja voimaa ilmeiden ja eleiden kautta.

Keravalla parasta on… tuttuus. Kerava on synnyinkaupunkini. On rauhoittava asua paikassa, jonka olen tuntenut aina. Toisaalta Keravalla joutuu aina jännittämään sen puolesta, että rakkaat metsät kaadetaan tai että muistoja täynnä olevat paikat häviävät uuden alle.

Inhoan luonteessani sitä, että… olen kärsimätön enkä kestä keskeneräisiä asioita.

Minut saa liikuttumaan… onnelliset eläinkohtalot ja erilajisten eläinten yhteistyö.

Kun kukaan ei näe… juttelen koirilleni ja makaan niiden vieressä lattialla. Puhun myös itsekseni.

En voi sietää… sitä tapaa, jolla kohtelemme luontoa. Esimerkiksi kaupunkimetsät ovat aina prioriteettilistassa viimeisenä. Kaikki syyt kelpaavat puiden kaatamiseen, mutta säästämiseen eivät riitä mitkään syyt.

Minulla on pakkomielle… rauhoittaa itselleni mahdollisimman pitkät yöunet. Univaikeuksista kärsineenä en ole valmis uhraamaan yhtäkään päivää sille, että olen nukkunut liian vähän.

Jokaisen kannattaisi joskus hakea… itselleen uusia harrastuksia ja uusia ystäviä. Omien arkisten ympyröiden muuttaminen tekee hyvää.