Lauantaiaamu valkeni Jampassa hyvin erilaisena kuin alueen asukkaat ovat tottuneet.
Asuinalueen ydin, ostoskeskus, paloi perjantai-iltana purkukuntoon.
Näky oli todella surullinen: rakenteet jotka jäivät pystyyn, ovat nyt täysin korjauskelvottomia.
– Tässä paloi samalla ilmoille Jampan historia, kiteytti tunnelmia vakavailmeinen Tero Rönkkö, joka saapui Järvenpäähän Vantaalta asti tutkimaan tilannetta.
Hän asui aikoinaan Jampassa kolmekymmentä vuotta ja kokee sen edelleen tärkeäksi:
– Voi vittu!
Rönkkö oli nähnyt illalla Facebookissa videoita palosta ja näky oli kauhistuttava. Tiedot tuhopoltosta vetivät mielen matalaksi.
– 80-vuotias isäni asuu edelleen tuossa ihan lähellä kerrostalossa. Hänellä oli tapana joka päivä tulla ostarille juttelemaan ihmisten kanssa. Ei käy enää.
Rönkölle ostari on tuttu myös työn kautta.
– Olin aikoinaan siellä huoltomiehenä. Aloitin urani sieltä. Rakennus on täyttä puuta.
34 vuotta sitten Jamppaan, ostoskeskuksen taakse kerrostaloon muuttanut Anne kiersi palopaikan aamukahdeksalta.
– Ostari oli lähiön keskipiste. Aika surkeat ovat tunnelmat nyt ja varsinkin tällaisena aikana syntyy outoja tuntemuksia, hän totesi ja viittasi Ukrainan sodan luomaan ahdistukseen.
– Yritin illalla mennä koiran kanssa ulos, mutta myrkynkatku oli järkyttävän kauhea. Piti palata sisälle.
Myös ostoskeskuksen yhteydessä sijaitseva Jampan seurakuntakoti tuhoutui purkukuntoon, vaikka Keski-Uudenmaan pelastuslaitos yritti suojella sitä viimeiseen asti.
Seurakuntakodilla on ollut monipuolista toimintaa: esimerkiksi keskustelupiirejä, käsityökerho ja ruokajakeluita kuntalaisille.
Lohdutonta näkyä katseli aamulla Jampan oma pappi, seurakuntapastori Anu Sorjonen.
– Seurakuntakoti oli tärkeä osa yhteisöllisyyttä. Monelle paikka tarjosi ainoat ihmiskontaktit päivän aikana.
Kävijöitä on ollut runsaasti.
– Perjantainakin kahdeksankymmentä.
Sorjonen sanoi, että tärkeintä on, että tulipalossa ei menetetty ihmishenkiä.
– Seurakuntakoti jatkaa varmasti Jampassa. Toiveena on uusi tila jossakin.
Kohtaamispaikka on ollut tärkeä myös Petri Järviselle yli 40 vuoden ajan.
– Vaikka olen muuttanut toiselle alueelle Järvenpäässä, olen käynyt täällä joka viikko, Järvinen kertoi ja harmitteli palveluiden häviämistä ja ihmisten työpaikkojen katoamista.
Aamusta asti palopaikalle virtasi uteliaita suremaan menetettyä ostaria.
– Yöunet menivät, kuvasi jamppalaisrouva perjantain ja lauantain tunnelmia.