Toimittajalta | Kunnioita lasta, niin hän oppii

Maailmalta tunnetaan ilmiö, jota kutsutaan koulushoppailuksi. Suomessakin on alueita, joilla sijaitseviin kouluihin vanhemmat eivät haluaisi lapsiaan laittaa. Alueilla, joille on kasautunut huono-osaisuutta, koululaiset saavuttavat keskimääräistä heikompia oppimistuloksia. Yleensä.

Luin äskettäin tutkijasta, joka perehtyi ilmiöön tarkemmin ja löysi huonomaineisilta alueilta kouluja, jotka poikkesivat kaavasta. Vaikka alueella asuu huono-osaisia perheitä, koululaiset pärjäävät hyvin. Tutkija halusi tietää miksi. Hän meni kouluun, katseli, kuunteli, ja kyseli. Haastatteli ja havainnoi. Hän löysi eri kouluista erilaisia syitä hyville oppimistuloksille. Kaksi oli ylitse muiden: koulussa on riittävästi aikuisia ja siellä vallitsee kunnioitus. Aikuiset kunnioittavat lapsia.

Olen viime aikoina tutustunut ikäihmisten mielen hyvinvointiin liittyviin asioihin. Tutkimusmatkani on kesken, mutta tähän mennessä olen saanut kuulla muun muassa näistä lahdesta: yksilöllisyys ja kunnioitus.

Puhun toisesta kunnioittavasti, kun hän on läsnä ja kun ei ole.

Kunnioitus on lapsen kasvun ravintoa. Vanhuksen pääkoppa pysyy paremmassa kunnossa, kun häntä arvostetaan juuri sinä yksilönä joka hän on.

Mitä näiden elämän ääripäisen, lapsuuden ja vanhuuden, välissä on? Mahtava määrä niin sanottuja aktiivivuosia. Perhe-elämää, harrastuksia, työtä. Älkää turhaan yrittäkö näyttää yllättyneiltä, kun väitän, että niissä kaikissa ihminen voi paremmin, kun häntä kunnioitetaan.

Kunnioitus ei ole pokkurointia, ei vanhanaikaista herroittelua. Mielistelyäkään se ei ole. Eikä se ole höttöisiä kehuja vailla todellista perustetta, eikä sitä ettei saisi pyytää, vaatia ja jopa käskeä. Mitä sitten?

Kunnioitus liittyy valtaan, mutta toisin päin kuin ensi luulemalta luulisi. Kun hän, jolla on valtaa, kunnioittaa häntä, jolla sitä ei ole koskaan ollutkaan tai joka on siitä joutunut luopumaan, silloin on mahdollista voida hyvin. Kun opettaja kunnioittaa, siis arvostaa lasta, hän antaa lapselle luvan kunnioittaa itseään. Itseään arvostava lapsi voi paremmin ja oppii helpommin. Kun voimansa jo kadottaneen omainen ja hoitaja osoittavat, että arvostavat vanhuksen elämänkokemusta, he avaavat hänelle oven kohti ajatusta, että voimien kadottuakin olen arvokas.

Aktiivivuosiksi kutsuttuna aikana, siis aikuisuudessa, ihmisen oma valta on vahvimmillaan. Silloin häneltä vaaditaan eniten myös kypsyyttä eli kykyä käyttää valtaansa niin, että kunnioittaa muita. Aikuisuudessakin toisilla meistä on valtaa enemmän ja toisilla vähemmän. Johtajalla sitä on enemmän kuin johdettavalla. Valmentajalla on valtaa valmennettaviinsa, harrastuspiirissäkin joku käyttää valtaa. Perheessä valta ei jakaudu tasan, vaikka porukka on pieni ja asiat yhteisiä. Kaikissa näissä tilanteissa ja lukemattomissa muissakin viisas vallankäyttäjä haluaa tunnistaa ympärillään olevien ihmisten parhaat puolet ja antaa heille tilaa tuoda niitä esille.

Kunnioitus perheessä, koulussa, työpaikalla, joukkueessa, missä tahansa on sitä, että tunnistan ja tunnustan toisen ihmisen arvon sinä yksilönä, joka hän on. Kuuntelen, vaikka olen eri mieltä. Puhun hänelle kunnioittavasti. Puhun hänestä kunnioittavasti silloin kun hän on kuulemassa ja silloin kun ei ole.

Se on kunnioitusta. Se on arvostamista.

Mainos: LähiTapiola Uusimaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut