Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kasvitarinan posliinikukka ja lehtikaktus ovat viihtyneet yhdessä 70 vuotta

Eira Savolaisen posliinikukka ja lehtikaktus ovat äidin perintöä 1940-luvulta.

"Kotimme olohuoneen seinää kiersi posliinikukka (Hoya karnosa) monine rönsyineen 1940-luvun lopulla. En tiedä taustaa keneltä äitini oli sen saanut. Vanhempieni muuttaessa toiselle paikkakunnalle kaikki kasvit seurasivat mukana. Muutossa posliinikukka kärsi vaurioita ja se menetti runsaasti rönsyjä, mutta toipui ja kukoisti uudessa paikassa.

Äitini perintönä kasvit siirtyivät minulle 1990-luvun alussa. Koska en raaskinut luopua kasvista, jouduin sitä typistämään, jotta kasvi olisi soveltunut kotiini.

Kodissani Hoya kiertyi suurehkoon kehikkoon ja sai paikan luoteisikkunan eteen työpöytäni kulmalle. Siinä se on kasvanut vuosia ja kukkinut näin vanhemmiten runsaasti keväisin ja syksyisin, paitsi jos olen leikannut rönsyjä liikaa, kasvua hillitäkseni. Muutama vuosi sitten purin kasvin kehikosta ja oikaisin rönsyt. Yhteismitaksi tuli noin kahdeksan metriä, vaikka kasvi ei ollutkaan saanut kasvaa vapaasti.

Hoyan kukat ovat pieniä tähden muotoisia, vahamaisia, terttuna. Ne erittävät kirkasta tuoksuvaa nestettä, ja iltaisin huoneen täyttää huumaava tuoksu.

Kesäisin Hoya pääsee raittiiseen ilmaan puolivarjoiselle parvekkeelle, jossa se innostuu työntämään rönsyjä kukkia. Selvästikin tämä yli 70-vuotias Hoya nauttii olostaan ulkona, vaikka onkin joutunut vuosien mittaan kokemaan kovia.

Toinen kasvi on saman ikäinen lehtikaktus (Epiphyllum). Vanhempieni kotona sen paikka oli lasiverannalla puolivarjossa. Yhtenä 50-luvun kesänä kaktus kukki itsenä aivan läkähdyksiin, kolmisenkymmentä isoa, harasormisen kämmenen kokoista, tummanpunaista kukkaa. Muuton jälkeen kaktus pysyi vain vihreänä.

En tästäkään kasvista raaskinut luopua.

Olen sitäkin joutunut typistämään, eikä se ole pitänyt siitä eikä myöskään kotini olosuhteet ole sille soveliaat. Kaktus ilahduttaa minua kuitenkin joskus muutamalla kukalla kuten viime kesänä. Kukka on upea, joten haluan nauttia kukinnasta vaikka yksinkappalein.

On minulla toinenkin lehtikaktus. Sen ikä on vaatimattomat neljäkymmentä vuotta, ehkä enemmänkin.

Lehvästön supistaminen ei ole ollut sille hyväksi. Tuoksuva kellanvalkoinen kukka on suurempi kuin punainen versio. Olen nähnyt tämän kaktuksen kukkivan vain yhden kukan, mutta kyllä sitä kaunokaista kannattikin odottaa. Kun joidenkin vuosien kuluttua joudun luopumaan kukistani, toivon löytäväni niille hyvän kodin."

Kasvitarinat-sarjassa julkaistaan lukijoiden lähettämiä kertomuksia kodin kasveista.

Kasvitarinassa kerrotaan joulutähdestä ja sen omasta huoneesta

Kasvitarinassa Ryhästen toisenlainen "rahapuu"

Kasvitarina kertoo pitkäikäisestä ja toisinaan mököttävästä kumppanista

Kasvitarinan orkidea kotiutui kukkapenkistä takaisin ruukkuun