Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Toimittajalta | Uteliaisuustutkija löysi yllättävää viestintää

Minusta on hauska lukea tiedeuutisia. Löydän niistä milloin mitäkin yllättävää. Niin kuin nyt tämäkin juttu: sienillä on sanoja. Eikä nyt ole kysymys siitä, että me ihmiset käytämme sienistä erilaisia sanoja, vaan siitä, että sienet viestivät sähköimpulsseilla. Tästä viestinnästä tutkijat sanovat tunnistaneensa säännönmukaisuuksia, joita he pitävät sanoina. Se on aika yllättävää.

Uuttahan ei ole se, että kasvit viestivät kemiallisesti. Jos kerran kasvit, niin kyllä kai sitten sienetkin. Kukkivien kasvien tuoksut eivät ole ihmistä ilahduttamassa, vaan niiden tarkoitus on esimerkiksi kertoa pörriäiselle, että täällä on herkkua. Kun pölyttäjäpörriäinen haistaa kutsun, kasvikin hyötyy. Haisemalla pahalle kasvi voi antaa vinkin siitä, että on pahanmakuinen myös. Ei kannata puraista.

Jännittävimmät löydöt tehdään, kun tutkitaan tutkimisen ilosta.

Tuoksuja sienilläkin on, sen tietävät kaikki sienimetsällä käyneet tai homeita haistelleet. Sieni on paljon muutakin kuin se näkyvä tatti, jonka tunnistamisessakin tuoksusta on apua. Itse asiassa suurin osa sieni-eliöstä on se rihmasto, jota me emme näe. Juuri siellä liikkuvat ne hienot sähköiset impulssit, joita tutkijat mittasivat. Ja nepä vasta hienoja ovatkin: niissä on säännönmukaisuuksia, joita toistuvat. Tähän mennessä on tunnistettu kymmeniä "sanoja". Emme tiedä mitä ne tarkoittavat, mutta veikkaisinpa, että kertovat missä on ruokaa tai missä on liian kuivaa menestymiselle tai jotakin sen kaltaista tarpeellista.

Yhtä mielenkiintoista kuin sienten sähköinen viestintä, oli tuossa samassa tiedeuutisessa kerrottu tieto, että tutkija alkoi tutkia, koska oli utelias. Häntä kiinnosti ottaa selvää, voisiko olla niin, että...

Tutkija ei ollut euronkiilto silmissään jahtaamassa kaupallistettavaa sovellusta, vaan tutkimassa luontoa, koska hän halusi tietää. Epäilen, ettei hän ikinä kaupallistakaan digitattia, mutta eihän sitä koskaan voi etukäteen kyllä tietää. Ehkä jonakin päivänä kännykässäni on äppi, joka salakuuntelee sienten viestit ja kertoo vaikka ne parhaat kantarellipaikat. Jos on, niin hauska juttu. Jos ei, niin sitten ei.

Väitänpä kuitenkin, että ne jännittävimmät löydöt tehdään juuri silloin, kun tutkitaan tutkimisen ilosta, silkasta tiedonhalusta ja uteliaisuudesta. Niinhän tämäkin tutkija teki. Ja kas, maapallolta löytyikin älyllistä elämää.