Vappuaattona useampi kauhistui, kun kolmekymppinen mies kiihdytti autollaan Helsingin Pohjoisesplanadia ja vain hyvällä tuurilla tapahtuneessa vältyttiin kuolemantapauksilta. Huomiota herätti myös kiinniottovideo, jossa erittäin kiivaassa tilassa huutanutta miestä taltutettiin useamman poliisin voimin.
Tapahtuma on kirvoittanut kommentteja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla. Kommentteja on laidasta laitaan ja moni niistä vahingoniloisia – on huomannut työelämäprofessori, Psykiatrisen vankisairaalan asiantuntijaylilääkäri Hannu Lauerma.
Hän huomauttaa, että on asiassa pelkästään lehtitietojen varassa. Sen hän on huomioinut, että tapaus on kirvoittanut kommentteja – myös paljon vahingoniloa – esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla.
– Tuollaisia palstoja en yleensä lue. Ihmisillä on myönteisten ominaisuuksiensakin ohella paljon alhaisia tunteita, ja se viisaus pitää paikkansa, että vahingonilo on paras ilo. Ihmisen keskeisiä tunteita ovat kauna ja kateus, jotka laittavat liikkeelle, ja nämä varmasti vaikuttavat siihen että vahingonilo on yleistä. Joillekin se on luontaisempaa kuin toisille.
Lauerman mukaan netin anonymiteetillä on seurauksena.
– Se tuo ihmisen alhaiset piirteet näkyviin. Vanha viisaus, taisi olla Oscar Wildeä, sanoo että anna miehelle naamio niin näet hänen todelliset kasvonsa. Keskustelupalstojen kautta tulee hyvin pessimistinen käsitys ihmiskunnasta.
Pohjoisesplanadin kaahaustapauksesta epäiltynä on kolmekymppinen mies, jonka elämässä on kaksi akateemista loppututkintoa, virka ministeriössä ja ainakin kohtuullisella mallilla oleva varallisuus. Lauerma ymmärtää hyvin, että tällainen asetelma saa itsensä osattomien kokevien tunteet kuumenemaan ja kirjoitussormen herkäksi.
– Perinteinen herraviha ja kateellisuus sekä epäoikeudenmukaisuuden kokemus ovat ne lähtökohdat, jotka johtavat räävittömään kirjoitteluun.
Lauerma ymmärtää myös reaktiot siltä kannalta, että hyvin harvalla on mitään käsitystä siitä, mitä ihmisen mielenterveydessä voi tapahtua, ja kelle tahansa. Joskus muutokset voivat olla hyvinkin äkkinäisiä ja tapahtua yllättäen ja yhtäkkiä.
– On aika paljon kansalaisia jotka eivät ymmärrä sitä, että kenen tahansa aivoissa voi koska tahansa tapahtua mitä tahansa. Syyt voivat olla elimelliset tai psyykkiset. Äkkimuutokset ovat toki hyvin harvinaisia, eivätkä sikäli ole tuttuja monille ihmisille. On aivan mahdollista, että joku henkilö voi käyttäytyä yhtäkkiä aivan kummallisesti, oman luonteensa vastaisesti. Sitä ei ymmärretä, koska sitä ei tietysti pysty ymmärtämään jos asiasta ei ole käsitystä tai tietoa, Lauerma sanoo.
– Harvempi iloitsee, jos joku joutuu auto-onnettomuuteen ja menee reisiluu poikki. Harvempi iloitsee, vaikka olisi aivan erilainen. Tällainen tapaus on eri asia, koska oivallusta siitä, että asian pitäisi herättää myötätuntoa ei ollenkaan synny.
Viime viikkoina on myös uutisoitu tapahtumasta, jossa seksuaalirikoksesta tuomittu mies pahoinpideltiin kuoliaaksi sellissä. Asialla oli kaksi muuta vankia, jotka hekään eivät ole vankeudessa sattumalta. Keskustelupalstoilla vankien toteuttamaa henkirikosta kiiteltiin ja viitattiin Hammurabin lakiin.
– Tuo suhtautuminen lähtee siitä ajatuksesta, että rikosseuraamukset ovat liian lieviä. Sillä tavalla moni ajattelee. On rikollisia, jotka syyllistyvät monenlaisiin rikoksiin tai sitten rikollisia, jotka profiloituvat tiettyyn rikostyyppiin. Näiden ryhmien välillä valitsee jännite. Jopa seksuaalirikollisten kesken on jännite. Raiskauksiin syyllistyneet voivat ajatella, että lapsiin kohdistuneiden, ilman fyysistä väkivaltaa tehtyjen rikosten tekijät ovat paarialuokkaa, ja sitten myös päinvastoin. Monet kokevat olevansa syyttömiä minkäänlaiseen pahaan, mutta kammoksuvat toisenlaista rikostyyppiä.
Ajattelun taustalla on Lauerman mukaan hyvin inhimillinen syy: taipumus siirtää oma syyllisyys muiden niskoille.
– Perimmäinen lähtökohta on se, että syntitaakka on niin paljon helpompi nähdä muissa kuin itsessä.