Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kasvitarinan 35-vuotias kliivia ilahduttaa Tarjaa kukkimalla pari kertaa vuodessa

Tarja Hanhilahti sai kliiviansa 1980-luvun lopulla ja se tuo muistoja mieleen.

"Sain oranssikukkaisen kliivian 1980-luvun lopulla nykyisin jo edesmenneeltä kälyltäni. Kasvissa oli silloin muutamia pieniä vaaksan mittaisia kapeita lehtiä.

Olohuoneen kukkalaudalla se mietti monta vuotta. Vaikutti siltä, että se ei osannut päättää kasvaako vai kuihtuuko. Juttelin sille ja sanoin, että mieti nyt rauhassa kasvatko vai kuoletko, jaksan kyllä odottaa mitä päätät.

Sitkeästi hoidin ja kastelin sitä parhaani mukaan. Usean vuoden jälkeen kliivia alkoi vahvistua ja kotiutua meille. Se kukkii yleensä kaksi kertaa vuodessa, kukkavanoja kasvaa usein kaksi ja joskus kolmekin.

Kliiviani viihtyy vähän ahtaassa ruukussa eikä se siedä kuumaa eikä suoraa auringon paahdetta. Altakasteluruukusta se pitää ja että ”unohdan” välillä kastella. Talvet se viettää viileässä huoneessa. Sivuversojen jakamisen jälkeen on usein kestänyt pari vuotta, ennen kun se taas kukkii uudelleen.

Menneenä talvena yksi sen "poikasista" on kukkinut Haarajoella, toinen Espoossa ja kolmas meillä kotona.

Neljä vuotta sitten kesällä, ennen muuttoa, hajotin ison juuripaakun ja vaihdoin uuteen ruukkuun. Se ”loukkaantui” muutosta tosi pahasti. Lehtivanoihin tuli laikkuja ja kärjet alkoivat kuivua. Sain sen kuitenkin elvytettyä, siirtämällä sen ulos varjoon ja suihkuttamalla vedellä.

Nyt puolitoista vuotta myöhemmin se on kotiutunut ja voi oikein hyvin. Tänä vuonna kukinnasta on nautittu jo kaksi kertaa!

Kun juttelen ja hoidan kliiviaani, se palauttaa aina mieleeni tärkeän ja ihanan ihmisen, jolta olen sen aikanaan saanut ja näin hän kulkee edelleen mukana muistoissani."

Kasvitarinat -sarjassa julkaistaan lukijoiden lähettämiä kertomuksia kodin kasveista.