Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pikku-Koli, tietysti paikallis-Rivieran vastarannalla

Mitä tässä silloin: Keski-Uusimaa on täynnä muihin paikkoihin viittaavaa nimistöä.

Kerran olen kuullut Järvenpäätä kutsuttavan Pohjolan St. Tropeziksi. Vastaavasti pari viikkoa sitten tällä palstalla tutustuttiin Krapin Rivieraan.

Mutta olisiko nyt löytynyt aidosti toisaalle viittaavan lisänimen arvoinen paikka: Pikku-Koli eli Sarvikallio?

Näkymät ovat ainakin mainiot, ja aurinkoisena päivänä porukkaakin riittää. On kesä, ja keskiuusmaalaisittain harvinaiset maisemat vetävät katselijoita puoleensa, kuten mustavalkoisessa valokuvassa. Toukokuussa 1931 otetussa kuvassa on käynnissä Keravan yhteiskoulun viidesluokkalaisten kesäretki. Päähineen perusteella viidesluokkalaisten seurana lienee hieman vanhempi kaveri, aito ylioppilas. Valkolakkia oli tapana käyttää huolettomasti koko kesä vielä 1950-luvulle asti.

Oliko Krapin rantaa Rivieraksi nimittänyt henkilö itse asiassa koskaan käynyt Rivieralla?

Pikku-Kolin etuliitettä pohtiessa nousee esiin yksi kysymys: oliko Krapin hiekkarantaa Rivieraksi ensimmäisen kerran nimittänyt henkilö itse asiassa koskaan käynyt Rivieralla? Ideahan hiekkarannasta Krapin silloiselle isännälle Onni Lustigille tuli hänen Baltian-matkallaan näkemistään Jurmalan ja Pärnun maisemista. Jälkipolville ei ole jäänyt tietoa siitä, kävikö Lustig koskaan etelämpänä.

Historiankirjat – ja taidemuseoiden seinät – osaavat sen sijaan kertoa ja näyttää, että Tuusulanjärven taiteilijat ravasivat Kolilla yksi toisensa jälkeen. Jean Sibelius kävi Kolin maisemissa häämatkallaan vuonna 1892, kuten myös Juhani Aho, Eero Järnefelt ja Venny Soldan. Pekka Halonen taas pääsi Pohjois-Karjalan tunnetuimmalle kalliolle kaksi vuotta myöhemmin.

Sekä Järnefelt että Halonen ovat maalanneet sekä Kolilla että Sarvikalliolla, ja Järnefeltin väitetään olevan Sarvikallion lempinimen takana. Ei siis liene lainkaan hullua väittää, että Pikku-Koli on muualla sijaitsevien esikuvien mukaan nimetyistä paikoista parhaiten nimensä ansaitseva: onhan sen nimennyt niin originaalin kuin replikan tunteva henkilö!

Toki nimi on annettu yli 100 vuotta sitten. Nykypäivänä Sarvikalliolta Tuusulanjärven vastarannalle katsoessaan ei voi olla huomaamatta rantaan nousseen uusia taloja ja saunoja. Sama toisaalta pätee myös aitoon Koliin – siellä vastaranta on tosin hieman kauempana.

Eivätkä merkittävät numerot ole sadassa vuodessa mihinkään muuttuneet. Ukko-Kolin huipun näköalapaikka on edelleen 347 metrin korkeudessa, Sarvikallion taas 25 metrin.

Etuliite lienee siis yhä paikallaan.

Kellokosken ruukki, Tuusulan ensimmäinen teollisuuslaitos

Krapin ranta, Tuusulan Riviera – vai Terijoki?

Pelto ja lehmät vaihtuivat Krapilla viheriöön ja golfareihin