Tanja von Knorring on tiennyt olevansa nainen, vaikka teki työuran miesoletettuna univormu yllään. Nyt hän johtaa Transfeminiinejä ja puhuu sateenkaari-ihmisten puolesta.
Marraskuun 16., Helsinki 1984. Nuorukainen vetää ylleen mustan minihameen ja verkkosukat. Jalkoihin sujahtavat kultaiset remmikorkkarit. Silmiin vaaleansinistä kajalia, huuliin punaa.
Tanja von Knorring, 62, pukeutui 25-vuotiaana ensi kertaa julkisesti naisten vaatteisiin.
– Mahdollisuus tarjoutui osakuntajuhlassa, en olisi muuten uskaltanut. Silloin naiseksi pukeutuvia miehiä pidettiin transvestiitteina. Mulla oli ystäviä, jotka väittivät, ettei transihmisiä voi edes olla.
Suomen ensimmäinen sukupuolen korjausleikkaus tehtiin 1960-luvun alussa nykyisessä Kivelän sairaalassa.
– Näin siitä katkeilevan mustavalkofilmin. Harva uskalsi vielä 80-luvullakaan käydä vaginoplastiassa, riskit olivat tuhatkertaiset nykyiseen verrattuna.
Sukupuolen korjaukseen kuuluu joillakin lääketieteellisiä hoitoja, toisilla ei. Usein prosessiin liittyy myös juridisen sukupuolen vahvistaminen itselle oikeaksi eli uusi nimi ja henkilötunnus.
– Sukupuolisuus ja seksuaalisuus sekoitetaan usein. Nehän ovat kaksi eri asiaa, joilla ei ole tekemistäkään toistensa kanssa.
Kului vuosia, ennen kuin Tanjan naiseus näkyi fyysisesti muille. Hän eli miesoletettuna ja valmistui insinööriksi ja ekonomiksi, avioitui, sai tyttären ja teki pitkän uran ilmailu- ja kuljetusalalla. Työssä hän verhoutui univormuun.
Maalitauluja ovat usein transnaiset ja muunsukupuoliset.
– Naiseuteni oli virkapuvun piilossa. Puku oli myös hyväksytty tapa tuoda esiin maskuliinisuutta, jota koin, ettei ollut.
Oman sukupuolensa tietää varhain. Tanja alkoi kokeilla äidin ja tädin vaatteita 8-vuotiaana.
– Oikeastaan tunsin sen jo paljon aiemmin. Kadehdin siskoni nukkeja.
Tanjan isä oli arkkitehti ja äiti Suomen ensimmäinen vaatetussuunnittelun professori. Kotiin tilattiin kansainvälisiä muotilehtiä.
– Vogue, Amica Italiasta… sain peilata sitä, mitä naiseus oli siihen aikaan.
Koulussa kiusattiin, ja Tanja vaihtoi opinahjoa.
– 11-vuotiaana sain virtsaamiskomplikaatioita, kun en pystynyt menemään miesten vessaan. Myös poikien voimistelu oli kauheaa.
Murrosikä muutti kehoa vääjäämättä.
– En olisi halunnut, että se tapahtuu.
Nykyään murrosikää voi siirtää blokkerihoidolla, jota Suomessa saa vasta 16-vuotiaana.
– Se on aivan liian myöhään. Moni transnuori on hyvin ahdistunut.
Sisäinen sukupuoliristiriita nosti myös Tanjassa erittäin vaikeita tunteita. Hän on kokenut neljä burnoutia.
– Monet transihmiset hukuttavat ahdistuksen paljoon tekemiseen. Osa masentuu.
Tanjan suuri päätös kyti kauan. Joulukuussa 2017 ennen Kaukoidän matkaa hän kertoi muutamille läheisilleen, että on nainen. Suhtautuminen oli pääosin myönteistä. Kuumalla Shanghain kentällä Tanja tiesi tahtovansa korjausleikkaukseen. Viime syksynä tehty iso operaatio oli tavallaan uusi alku.
– Jännää, miten en oikein edes muista, millaista oli siinä miesoletetun roolissa. Se on kuin filmiltä katsoisi. Toki se olin minä, mutta nyt elän elämäni parasta aikaa.
Onneen kietoutuu hienoinen haikeus.
– Olisi ollut kiva olla jo omaa uraa aloitteleva, eikä vasta eläkeikää lähestyvä nainen. Tunnen itseni paljon nuoremmaksi ja elän täysillä.