Omien lasten neuropsykiatriset diagnoosit ovat herättäneet Krista Lomaksen kiinnostuksen perehtyä tarkemmin neurologisiin poikkeavuuksiin, jonka seurauksena hän valmistui muutama kuukausi sitten ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi.
Keravalainen kolmen lapsen äiti Krista Lomas, 40, oli ravintolassa syömässä, kun hänen erityislapsensa paha olo väkijoukossa olemisesta purkautui raivokohtauksena. Hänen luokseen saapui vastasyntyneen vauvan äiti.
– Sinun tulisi pitää omasta kasvatuksestasi kiinni ja miettiä, mitä olet tehnyt väärin, kun lapsesi on tuollainen, tuore äiti virkkoi.
Krista Lomaksen kolmesta lapsesta kahdella on yhteensä seitsemän neuropsykiatrista diagnoosia. Hän tietää, että lapsen huonosta käytöksestä syytetään usein vanhempia ja kasvatusta.
– Todellisuudessa yksikään nepsydiagnoosi ei synny vanhempien kasvatuksesta, sillä kyseessä on neurologinen poikkeavuus, Lomas valottaa.
Lomas on viime kevääseen saakka työskennellyt päiväkodissa lastenhoitajana, lukuun ottamatta kolmea vuotta, jolloin perhe asui Englannissa ja hän oli kotiäitinä.
Mihinkään ei ole kiire.
Omien lasten diagnoosit ovat herättäneet kiinnostuksen perehtyä tarkemmin neurologisiin poikkeavuuksiin, jonka seurauksena Lomas valmistui muutama kuukausi sitten ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Hän haluaa tarjota muille perheille sellaista apua, mitä hän itse olisi moneen kertaan kaivannut matkan varrella.
Lomaksen esikoispoika syntyi vuonna 2007, toinen poika vuonna 2009 ja tytär vuonna 2012. Muutaman ensimmäisen vuoden aikana hän ei osannut epäillä mitään erikoista, kunnes Englannin vuosina keskimmäisen lapsen päiväkodin puolelta heräsi huoli, että lapsessa on jotakin erityistä.
– Kaikki epäilyt ovat oikeastaan lähteneet liikkeelle motoriikasta ja siitä, että kehitys on laahannut hieman jäljessä.
Kun autismin tutkimukset olivat vielä kesken, Lomas alkoi tutkimaan aihetta, joka on luonnollinen reaktio. Nyt jos hän kohtaa tuoreen diagnoosin saaneen perheen, hän ohjeistaa heitä olemaan tekemättä samaa virhettä.
– On vihonviimeinen asia mennä lukemaan jonkun vanhemman tekstiä keskustelupalstalta, joka saattaa avautua kaikkein vaikeimmasta päivästään.
Tutkimukset keskimmäisen lapsen kohdalla etenivät vauhdilla. Pian vahvistui, että Lomaksen lapsella on autismi.
– Kun pääsin kotiin, edessäni oli valtava lippulappukasa ja poika, joka ei minun silmissäni ollut muuttunut mihinkään. Lapselle järjestyi lääkärit ja puheterapeutit, mutta vanhemmat vain selviytyivät mukana. Sillä hetkellä olisin kaivannut jonkun, joka kertoisi, mitä seuraavaksi. Nyt haluan itse olla se henkilö jollekin muulle.
Diagnoosin jälkeen perhe palasi Suomeen, jossa tutkimukset alkoivat alusta. Tällä kertaa keskimmäiseltä löytyi autismin lisäksi lievä kehitysvamma. Samoihin aikoihin isoveljen koulun aloitteesta alkaneista tutkimuksista häneltä löytyi ADHD. Parin vuoden sisään keskimmäiselläkin todettiin ADHD. Sen jälkeen molemmilla pojilla ilmeni harvinaisempi fragile X -oireyhtymä, joka on neurotyyppisesti autismin ja ADHD:n kanssa samankaltainen. Lisäksi molemmilla on oppimishäiriötä, sosiaalisia hankaluuksia ja vanhemmalla on valikoiva syömishäiriö. Molemmat käyvät pienluokkaa.
– Kun ensimmäiset diagnoosit oli saatu, oli sellainen olo, että antaa tulla vaan, kyllä me pärjätään.