Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Simo Leskinen on Järvenpään keilahallin jokapaikanhöylä – tunnistaa koneiden jumit jo äänen perusteella

Haastattelu on tuskin ehtinyt alkaa, kun Simo Leskinen vilkaisee äkkiä taakseen, ja toteaa, että nyt on mentävä.

– Kuuluu just sellaista kolinaa, Leskinen selittää.

Leskinen työskentelee Järvenpään keilahallissa, ja yhdellä radoista keilat asetteleva kone on toden totta mennyt jumiin.

Leskinen porhaltaa ripeästi huoltotilaan ratojen taakse ja tempaisee itsensä koneiden päälle. Yksi keila ei ole loksahtanut paikalleen, ja nyt muutama keila kolisee toisiaan vasten liukuhihnalla. Leskinen viskoo eleettömästi keilat lokeroihinsa ja on tuota pikaa jo matkalla takaisin kahvion puolelle.

Timo Pyrhönen tyhjentää päivän aikana useita satoja roska-astioita: "Kiukkuisia pyyntöjä tulee välillä"

Kukaan ei elämöinyt tai tullut sanomaan koneen jumiutumisesta, eikä siitä kuulunut sen kummempaa ääntä. Leskinen silti suorastaan sävähti, kuin korkeamman voiman kutsusta. Työ taitaa harjaannuttaa korvaa?

– Jotain sinne päin, Leskinen kuittaa nöyrästi. Koneita jumiutuu muutaman kerran tunnissa, joten tilaisuuksia harjoitella äänen perusteella diagnosointia tulee yhtenään.

Leskisen tie töihin keilahalliin kävi harrastuksen kautta.

– Isä on keilannut monta kymmentä vuotta, ja hän sai minutkin innostumaan lajista parikymmentä vuotta sitten, Leskinen selittää.

Alun perin hän sai töitä Keravan keilahallista, jonka rakennus on sittemmin purettu.

– Olin siellä ensin tuttu asiakas, ja päädyin työskentelemään harrastuksen parissa, Leskinen selittää.

Kisoissakin tuli käytyä, isoissakin, koronan katkaistua harrastuksen.

– On keilahallilla työskentelykin ehkä hieman vienyt intohimoa lajia kohtaan, Leskinen pohtii.

– Ei tule juuri vapaapäivinä keilaamaan lähdettyä.

Keilahallissa Leskinen tekee erilaisia töitä, kuten kollegansakin. Aamulla rata pestään ja öljytään, ja aukioloaikojen puitteissa palvellaan kahvilassa ja poistetaan koneiden tukoksia.

Elokuvissa keilahalliin sijoittuvissa kohtauksissa työntekijät saatetaan nähdä puhdistamassa keilauskenkiä spraysumutteella. Myös Järvenpäässä tehdään niin, Leskinen paljastaa.

– Tuntuu, että elokuvissa pallon heitosta leikataan aina suoraan keiloihin, Leskinen pohtii.

– Suoritus jää näkemättä.

Parasta Leskisen mukaan hänen työssään on monenlaiset työtehtävät, kiva työporukka ja erilaiset päivät.

– Arkisin on enemmän vakioporukoita, jotka harrastavat tosissaan. Viikonloppuisin on sitten enemmän satunnaisia kävijöitä, Leskinen kertoo.

– Silloin ei juuri kuulu kiroilua siitä, miksi heitot eivät suju, Leskinen naurahtaa.

Monien vakioasiakkaisen kanssa on päässyt muodostumaan myös kaverisuhde, Leskinen kertoo.

– Varsinkin arkipäivinä, kun on hiljaisempaa, ehtii jutella paljonkin asiakkaiden kanssa. Ei tämä silloin juuri työltä tunnu, Leskinen hymyilee.

Paikalle on tullut koululaisporukka. Monelta painava pallo tippuu tuon tuosta lattialle. Moista ei tarvitse Leskisen mukaan pelätä.

– Tuohon lattiaan tuskin tulisi jälkeä, vaikka vasaralla yrittäisi, Leskinen kertoo.

– Ei silti tarvitse tahallaan alkaa yläkautta heittämään, hän nauraa.

Sarjassa vieraillaan keskiuusmaalaisilla työpaikoilla.

Sää tuo yllättäen omat haasteensa kouluruokailuun – tuusulalainen keittiöesimies kertoo ammatistaan