Kaisu Kukkoselle työ on elämäntapa. Arkipäivät hän naputtelee mustetta asiakkaan ihoon, illat ja viikonloput kuluvat kuvia suunnitellen.
Kaisu Kukkonen oli miettinyt tatuoijan uraa jo teini-iässä. Lopullisen vahvistuksen ammattihaaveelle löi lukion kuvaamataidon opettaja, joka patisteli Kukkosta hakeutumaan opiskelemaan taidetta. Näin Kukkonen tekikin, ja lukion jälkeen hän aloitti kuva-artesaanin opinnot. Ne suoritettuaan tatuoijan ammatti oli yhä vahvasti mielessä, mutta niinkin pysyvän taidemuodon valinta mietitytti. Ystävän hienoisen tuuppauksen siivittämänä Kukkonen haki paikkaa eri tatuointistudioihin oppilaaksi, ja pääsikin yhteen.
– Vuonna 2017 perustin oman toiminimen, ja pari vuotta myöhemmin tulin töihin tänne Mustaamoon, Kukkonen kertoo.
Kukkonen kuvailee työtään elämäntavaksi. Hän tatuoi viidestä kuuteen päivään viikossa, ja illat ja viikonloput hän piirtää kuvia asiakkaille. Intohimo omaa työtä kohtaan ei ole vuosien aikana laantunut, pikemminkin päinvastoin.
– Tämä on siitä mielenkiintoinen ammattipolku, että tässä ei voi koskaan olla valmis. Aina voi kehittyä, Kukkonen toteaa.
Tässä ei voi koskaan olla valmis. Aina voi kehittyä.
Kun asiakas ottaa yhteyttä, alkaa tarkka kartoitusprosessi. Voidakseen suunnitella juuri sellaisen tatuoinnin, jonka asiakas haluaa, Kukkonen haluaa mahdollisimman tarkat tiedot siitä, millaista kuvaa asiakas iholleen toivoo. Sen voi kuvailla sanoin tai lähettää referenssikuvia, joiden perusteella Kukkonen suunnittelee asiakkaalle yksilöllisen tatuoinnin.
Yhden päivän aikana Kukkonen voi tatuoida kahdesta kahdeksaan kuvaa, riippuen kuvien koosta.
Vuosien aikana pisimpään kestänyt yksittäinen tatuointi vei kahdeksan tuntia, yhdellä istumalla. Keskivertoaika on puolestatoista tunnista kahteen.
Kuvilla on usein jokin tarina, josta tatuointihetken aikana keskustellaan. Monet tarina koskettavat syvältä, etenkin vanhempien ottamat muistotatuoinnit omista menehtyneistä lapsistaan.
Joskus tatuoinnin tarinaa höystää hurtti huumori. Eräs sellainen on jäänyt erityisesti mieleen. Mieshenkilö halusi takaraivoonsa kolme L-kirjainta. Kukkonen oletti, että kyseessä ovat lasten nimien etukirjaimet. Totuus oli kuitenkin toinen.
– Mies kertoi käyneensä työhaastattelussa, jossa haastattelija oli todennut, että hänellä ei ole hirveästi älliä päässä. Tatuoinnin jälkeen hänellä oli todistettavasti älliä päässä, Kukkonen naurahtaa.
Nyt ehkä suurin trendi ovat pionit ja mandalat, ja etenkin nämä kaksi asiaa yhdistettynä. Myös parin vuosikymmenen takaiset tribaalit ovat tekemässä paluuta, vaikkakin ne ovat samaan aikaan myös ne, joita eniten peitetään uudella tatuoinnilla.
Kaikkia kuvia Kukkonen ei suostu tekemään. Rasismiin viittaavia kuvia ei hänen käsissään synny, ja hän on muutoinkin tarkka siitä, mitä toisen ihoon taiteilee.
– Alaikäisten kasvoihin en koskaan tatuoi mitään. Muutenkin, jos ensikertalainen haluaa kuvan kasvoihin, kaulaan tai kämmenselkään, teen sellaisen vain aivan poikkeustapauksissa.
Maija Saloinen näkee työssään eläinten koko elämänkaaren – "Parasta tässä on työn monipuolisuus"