Helsingin hovioikeus on antanut päätöksensä vuosia jatkuneesta ympäristön turmelusta Sipoossa. Pohjois-Paippisissa sijaitsevalle tilalle myönnettiin lupa polttopuun käsittelyyn liittyvään liiketoimintaan vuonna 1983. Tila vaihtoi omistajaa vuonna 1992, jolloin siellä harjoitettu liiketoiminta sai uusia piirteitä.
Uusi omistaja haki vuonna 1999 lupaa Sipoon kunnalta mm. renkaiden ja kierrätettäväksi tarkoitettujen kodinkoneiden varastointia varten. Toiminnasta vastasivat veljekset, joilla molemmilla oli oma yritys. Vanhemman veljen omistamasta tontista, jota molempien veljesten yritykset käyttivät, kehittyi kaatopaikkamainen kiinteistö, jonka toiminta häiritsi naapureita ja turmeli ympäristöä vuosikausia.
Todistajana kuullun naapurin mukaan kiinteistölle tultiin myöhään illalla tuomaan tai hakemaan tavaraa. Kuorma- ja pakettiautoja pidettiin jatkuvalla tyhjäkäynnillä, jonka lisäksi iso valonheitin valaisi piha-aluetta.
Sipoon ympäristönsuojeluviranomaiset vierailivat paikalla tiuhaan yli kymmenen vuoden ajan, mutta lähes tuloksetta. Pohjavesialueen valuma-alueella sijaitsevalta kiinteistöltä löytyi luvattomasti varastoituina kerralla esimerkiksi 1 500 autonrengasta, 300 kodinkonetta, 90 purettua pesukoneenrumpua ja kuutioittain romua, joista osa oli säilötty suoraan maapohjalle.
Kiinteistöllä harjoitettu ulkovarastointi pilasi myös maiseman ja aiheutti alueen roskaantumista. Lisäksi varastointialueelle suuntautuva liikenne aiheutti jatkuvaa melu- ja pölyrasitusta ympäristöön.
Veljekset yrittivät lepytellä toimintaan tympääntynyttä naapurustoa istuttamalla puita näkösuojaksi, mutta ympäristöviranomaisten huomautuksiin ja lupavaatimuksiin he eivät erityisemmin reagoineet.
1 500 autonrengasta, 300 kodinkonetta, 90 purettua pesukoneenrumpua ja kuutioittain romua.
Veljekset eivät piitanneet myöskään rakennusvalvonnan vaatimuksista, vaan kiinteistölle rakennettiin luvatta yhteensä kuusi rakennusta; hallirakennus, toimistorakennus, varastorakennus ja kolme loma-asuinrakennusta. Lisäksi kiinteistöllä säilytettiin pysyvästi ainakin viittä konttia.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi veljekset ympäristörikoksista toukokuussa 2021. Vanhempi veli, joka omisti Pohjois-Paippisten kiinteistön, menehtyi edellisenä vuonna, joten hänen osaltaan tuomiota kohtuullistettiin koskemaan vain hänen omistamaansa yhtiötä.
Käräjäoikeus katsoi perunkirjoituksen perusteella, vanhemman veljen talous oli hänen eläessään heikko. Kuolinpesällä oli enemmän velkaa kuin varoja. Tuomioistuin katsoi myös, että hänen jätehuoltolain mukaisten velvollisuuksiensa laiminlyönneissä oli kyse enemmän törkeästä huolimattomuudesta kuin tahallisuudesta.
Syyttäjän vaatimus oli, että veljekset tuomitaan yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 151 306 euroa tai käräjäoikeuden oikeaksi katsoma muu määrä. Veljekset vastustivat vaatimusta.
Molempien veljesten yritykset ja nuorempi veli ( s. 1955) tuomittiin Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle rikoksella saadun hyödyn, jonka katsottiin olevan yhteensä 38 125 euroa. Nuorempi veli tuomittiin myös ympäristön turmelemisesta 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Menehtyneen vanhemman veljen yritys sekä nuorempi veli ja hänen yrityksensä valittivat tuomioistaan hovioikeuteen.
Helsingin hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomiot entisellään muilta osin, mutta vapautti nuoremman veljen rikoksesta saadun henkilökohtaisen hyödyn menettämisestä.
Hovioikeuden mukaan ei ollut riittävästi todisteita siitä, että nuorempi veli olisi tosiasiallisesti saanut toiminnasta henkilökohtaista taloudellista hyötyä.
Nuoremman veljen ei myöskään katsottu syyllistyneen rakentamismääräysten laiminlyönteihin, koska kiinteistön omisti edesmennyt vanhempi veli.
Hovioikeus perusti päätöksensä siihen, että nuoremman veljen rikoshyödyksi katsottu 37 470,70 euroa on jäänyt hänen yritykselleen, ei hänelle itselleen.
Nuorempi veli sekä molempien veljesten yritykset voivat vielä valittaa tuomioistaan korkeimpaan oikeuteen, jos se myöntää valitusluvan.