Asuminen: "Youtube-videoista olen pystynyt opettelemaan asioiden tekemistä" – laulaja Catharina Zühlkesta sukeutui remonttireiska, jolta sujuu jo betonin piikkaaminenkin

Zühlkelle rakas synnyinkoti ja suvussa jo 80 vuotta ollut idyllinen, noin sadan neliön omakotitalo on uudistunut sisätiloiltaan.

Catharina Zühlkellä riittää tarmoa vaikka muille jakaa. Avopuolison painoista mittaa ottaneen laulajan vieressä oleva olohuoneen upea takka on peräisin vanhalta Kalastajatorpalta. Päivi Tuovinen

Leena Koivisto

Laulaja Catharina Zühlken viime vuosi oli ”hullu”.

Hän valmistui restonomiksi Laureasta, tahditti Etelä-Vantaan Taitoluistelijoita näiden kevätnäytöksessä elokuvasävelmiä laulamalla, tuotti Myyrmäki 50 vuotta -tapahtuman ja teki keikkaa tiuhempaan kuin ikinä.

Kaikin tavoin työntäyteisen putken kruunasi kevään 2020 Uuden Musiikin Kilpailun finaaliin valmistautuminen.

Sitten alkoi aivan toisella tavalla hullu aika.

– Oli lauantai 7. maaliskuuta ja UMK-finaali. Yhtäkkiä lavan takatiloihin alettiin tuoda käsidesipulloja, ja me kaikki mietimme, että mikä juttu tämä nyt oikein on.

Ensimmäinen koronavirustartunta Suomen kansalaisella oli todettu puolitoista viikkoa aiemmin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä.

Opinnoissaan Zühlke erikoistui tapahtumatuottamiseen.

– Ei sekään nyt ihan parhaiten tähän hetkeen natsaa, hän naurahtaa.

Videoita käsikirjoittavalla, kuvaavalla ja ohjaavalla avopuolisolla Marko Elovaaralla töitä kuitenkin riittää.

– Minä olen päässyt tällaiseen kotirouvan asemaan, Zühlke asennoitui tilanteeseen ja otti tekeväiseen tyyliinsä homman ehkä tavallistakin laaja-alaisemmin haltuunsa. Alkoi armoton remontointi.

Kesän jäljiltä Zühlkelle rakas synnyinkoti ja suvussa jo 80 vuotta ollut idyllinen, noin sadan neliön omakotitalo Vantaan Vapaalassa on uudistunut sisätiloiltaan niin, että alakerrassa keittiön ja ruokailutilan tummanpuhuvat seinät samoin kuin katto ovat muuttuneet valkoisiksi. Myös yläkertaan johtavat portaat seinineen ovat nyt vaaleampaa harmaasävyä kuin aiemmin.

– Tila näyttää paljon entistä avarammalta ja korkeammalta, Zühlke iloitsee.

Käsittelyyn pääsi myös alakerran pikku-wc. Maalaamisen lisäksi Zühlke paneloi ponttilaudalla lavuaarin kohdalta kattoon kaltevana kurottuvan seinän.

– Ei ollut ihan yksinkertainen juttu, hän muotoilee ahtaan tilan asettaman haasteen työskentelylle.

Zühlke myöntää itsekin yllättyneensä tuloksista, mutta myös siitä, kuinka paljon hyviä ja maalaisjärjellä omaksuttavia ohjeita remontoimiseen löytyy netistä.

– Erityisesti Youtube-videoista olen pystynyt opettelemaan asioiden tekemistä kohta kohdalta.

Työt luistivat siihen malliin, että remonttiherännäinen ei epäröinyt tarttua yhä oudompiin hommiin. Niitä tarvittiin yläkerrassa, jossa aikoinaan kahden asunnon talossa oli sijainnut keittiö kivibetonilattioineen.

– Niinpä sitten ensin piikkasin betonia, että sain asennettua parketin.

Kantapää on matkan varrella opettanut.

– Sen voin sanoa, että missään pieneltäkään tuntuvassa asiassa ei kannata oikoa ajatellen, että kyllä tämä varmaan välttää näinkin. Se tulee aivan taatusti myöhemmin vastaan.

Koronapysähdys ei johtanut vain remonttiin.

– Melko hektisten vuosien jälkeen koin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani tylsistynyt, mikä alkoikin ruokkia luovuutta ihan uudella tavalla, Zühlke kertoo.

– Pysähdyin kunnolla miettimään oman tyylin ja suunnan löytymistä, sitä mikä haluan olla artistina.

Se jokin ei ole poppari.

– Pyrin olemaan aitojen, ehkä vähän synkkienkin tunteiden välittäjä, mutta aina toivon kautta. Lisäksi haluan musiikkiini vähän lisää orkesterielementtejä mukaan, jotain pikkuisen dramaattisempaa ja suurempaa.

Sitä on jo oraalla kappaleissa, joita laulaja on tuttujen muusikoiden kanssa biisileireillen työstänyt – kotonaan, totta kai.

Zühlken oma työhuone esiintymisvaatteineen kaikkineen on yläkerrassa, avopuolison alakerrassa.

Luovan työn henki on kuin omiaan kotiin, joka huokuu paitsi suvun historiaa myös alueensa, ja jopa Helsingin Kalastajatorpan, historiaa.

Helsinkiläisen uhkapelurin vuonna 1938 alun perin rakennuttama puutalo syntyi vanhan Kalastajatorpan puista. Torpalta ovat peräisin myös komea takka ja kakluuni.

Ihastuttavat pieniruutuiset ikkunat rakennukseen halusi myöhemmin Zühlken isoäiti, joka itse myös suunnitteli ne ja oli ylpeä millintarkkojen laskelmiensa onnistumisesta.

– Täältä en lähde koskaan, sanoo nykyinen emäntä, joka aikoo seuraavaksi hioa alakerran lautalattiat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.