Käsitykset muuttuvat yhteiskunnan mukana. Nuorista suomalaisnaisista jo 40 prosenttia on seksuaalisesti kiinnostunut myös naisista.
Viime vuonna julkisuuteen pompsahteli teos jos toinenkin avoimesta suhteesta. ”Vyöryn” aloitti toimittaja Riikka Suominen romaanillaan Suhteellisen vapaata. Myöhemmin eettisestä monisuhteisuudesta ilmestyi kaksi tietokirjaa, Mirja Hämäläisen Avoimet suhteet sekä Paula Tiessalon ja Aune Karhumäen Parisuhdepäivitys.
Sattumaako?
Ei ollenkaan, sanoo sosiologi, väitöskirjatutkija Kitti Suoranta Itä-Suomen yliopistosta. Hän ei vähättele julkisuuteen nousseita teoksia ja niiden herättämää keskustelua vaan määrittää aikamme ”seksuaalisen vallankumouksen toiseksi vaiheeksi”. Jos joku vielä muistaa, niin 1960-luvulla elettiin se ensimmäinen.
– Olemme keskellä uutta murrosta, jota leimaavat esimerkiksi yksiavioisuuden normin löystyminen, seksuaalinen vapaamielistyminen ja monimuotoisuuden lisääntyminen. Aiemmin avoimet suhteet ovat olleet valtavirtaa etenkin homomiesten suhteissa, mutta nyt ne ovat sallitumpia muillekin. Näihin suhteisiin liittyy suostumuksellisuus ja vastuullisuus.
Finsex-tutkimuksen (2015) mukaan etenkin nuorten seksuaaliasenteet ovat muuttuneet aiempaa vapaamielisemmiksi. Nuorista peräti 85 prosenttia salli seksin parisuhteen tai rakkauden ulkopuolella. Samansuuntaisia tuloksia antoi Iltalehden vuoden 2019 ”Suuri seksikysely”, jonka otosta tutkijakin pitää edustavana.
– Tämän tutkimuksen mukaan lähes puolet alle 35-vuotiaista parisuhteessa olevista on kiinnostunut seksistä muun kuin oman kumppanin kanssa ja kolmen kimpasta.
Identiteetistä riippumatta seksistä tulee entistä enemmän ”queer”.
Seksuaalinen identiteettikään ei ole enää niin kiveen hakattu. Nuorista suomalaisnaisista jo 40 prosenttia on seksuaalisesti kiinnostunut omasta sukupuolestaan, miehistä viidennes.
Seksuaalielämän muutokset kytkeytyvät laajempiin yhteiskunnallisiin prosesseihin, ja näitä prosesseja sekä seksielämän säätelyä Suoranta tutkii väitöskirjassaan. Hän tarkastelee läheissuhteita sääteleviä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia rakenteita 1950-luvulla syntyneiden, yksin asuvien miesten kautta.
– Joidenkin elämää on varjostanut se, että homous on ollut joko rikollista tai vähintään psykiatrinen sairaus. Ei ole ollut mahdollista elää avoimesti, ja seksi on ollut salaista, usein anonyymia. Osa homo- ja bi-miehistä on avioitunut naisen kanssa, koska se on ollut ainoa hyväksytty elämäntapa.
Tämänhetkiset muutokset liittyvät Suorannan mukaan esimerkiksi länsimaisten yhteiskuntien yksilöllistymisprosesseihin, homoseksuaalisuuden normalisoitumiseen ja erityisesti naisten seksuaalisen autonomian lisääntymiseen.
– Kun sosiokulttuuriset rakenteet muuttuvat, muuttuvat myös tavat elää läheissuhteissa. Yksin asuminen lisääntyy, ja nuorilla ystävyyssuhteet saavat uusia merkityksiä. Ydinperheen elämäntapa ainoana mahdollisena vaihtoehtona kyseenalaistuu, ja tilalle tulee mahdollisuus elää tietoisesti lapsettomana tai hankkia lapsi ilman parisuhdetta, esimerkiksi ystävän kanssa.
Suorannan mukaan koronapandemia näyttää vahvistavan kehityskulkuja, seksuaalisen monimuotoisuuden lisääntymistä ja läheissuhteisiin ja seksiin liittyvää polarisaatiota. Koronaeristys on nostanut pintaan sinkkujen ja parisuhteessa olevien erilaiset mahdollisuudet harrastaa seksiä. Partneriseksi on jo aiemmin vähentynyt, sooloseksi lisääntynyt.
– Yksinasuvilla erillisyyden kokemus voi jäädä päälle, ja sillä voi olla pitkällisiäkin vaikutuksia.
Suoranta ennustaa myös, että kohta koittaa uusi 20-luku.
– Jo tietoisuus omasta kuolleisuudesta voi saada ihmiset ottamaan kaiken irti mahdollisista viimeisistä päivistään. Kinsey-instituutin tutkimus kertoo, että korona on saanut amerikkalaiset kiinnostumaan avoimista suhteista ja panostamaan parisuhteisiin Partneriseksistä tulee intentionaalista, erityistä, ja kiinnostus seksuaaliseen vaihteluun lisääntyy.
Tutkija veikkaa, että nuorten kohdalla heteroseksuaalisuuden avautuminen jatkuu.
– Identiteetistä riippumatta seksistä tulee entistä enemmän ”queer”, eli seksin harrastamisen muodot irtoavat kaksijakoisista määritelmistä. Viime vuosina on tutkittu esimerkiksi ilmiötä, jossa nuoret heteroiksi identifioituvat miehet harrastavat seksiä toisten miesten kanssa.
Kitti Suorannan mukaan seksissä on ollut pitkälti kyse vallasta ja naisten lisääntymispotentiaalin säätelystä. Valta tuli mukaan jo silloin, kun metsästäjä-keräilijät siirtyivät ammoisina aikoina viljelemään maata ja pysähtyivät paikoilleen. Peltoviljely toi ylijäämää, jonka kerryttäminen tuotti eriarvoisuutta.
– Naisten seksuaalisuuden kontrollista tuli perimisen edellytys. Myöhemmin naisen asemaa on määritelty esimerkiksi aborttioikeuden, ehkäisymahdollisuuksien ja kodin ulkopuolisen työssäkäynnin avulla.
Vielä 60-luvun alussa virallinen totuus oli se, että seksi oli sallittua vain avioliitossa ja ydinperheessä, Suoranta sanoo.
Yksityiselämää kontrolloitiin tiukasti laeilla. Ehkäisyvalistusta oli tarjolla vain avioliitossa eläville, abortti ei ollut sallittua sosiaalisista syistä.
– Seksin myyjät luokiteltiin irtolaisiksi, ja heitä saatettiin viedä työlaitoksiin. Päivähoitopaikkoja ei ollut. Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset ja aviottomat äidit määrittyivät häpeällisiksi, homoseksuaalit rikollisiksi.
Suomalaisessa yhteiskunnassa Kitti Suoranta pitää vuotta 1966 käännekohtana.
– Vasemmisto sai vaalivoiton, joka tarjosi väylän nuorten aktivistien muutosvaatimusten toteuttamiseen. Teollistuminen, kaupungistuminen ja yleinen modernisaatio oli edennyt kovaa vauhtia. Väestön koulutustaso oli kasvanut, samoin naisten työssäkäynti, mutta kulttuuriset arvot ja kotiäidin ympärille kiertynyt ydinperheihanne olivat peräisin vuosikymmenten takaa.
Vähitellen kulttuuriradikaalit akateemiset nuoret saivat aikaan muutoksen. He alkoivat vaatia yksityiselämän vapauttamista, ”vapaan rakkauden” eli esiaviollisten suhteiden, avoliiton ja ehkäisyvalistuksen sallimista. Iso merkitys oli vuonna 1966 perustetulla Yhdistys 9:llä, jonka toiminnassa olivat mukana muun muassa Ilkka ja Vappu Taipale.
– Myös mediassa kuohui: esimerkiksi Ylioppilaslehdessä ja lääketieteen opiskelijoiden Medisiinarissa käsiteltiin numerokaupalla seksiä. Iltasanomat julkaisi skandaalinhakuisen Homopesä-jutun, joka herätti homoseksuaaleja puolustavan vastareaktion akateemisessa ja kulttuuriväessä.
Mediasta seksi nousi myös eduskuntaan. Uusi aborttilaki astui voimaan vuonna 1970, ja homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista vuonna 1971.
– 1970- ja 80-luvut olivat muutenkin lainsäädännössä tasa-arvon edistämisen aikaa. Silloin tulivat esimerkiksi päivähoitolaki, tasa-arvolaki ja naispappeus.
90-luvulla vasemmistolainen tasa-arvon eetos meni pois muodista Neuvostoliiton romahduksen ja uusliberalismin nousun siivittämänä, Suoranta arvioi. Suomalaisessa yhteiskunnassa alettiin korostaa taas ydinperhettä, ja media oli täynnä juttuja hukassa olevasta vanhemmuudesta ja lapsen parhaasta. Samalla kiteytyi romanttiselle rakkaudelle pohjaava parisuhde, jonka symboliksi tuli romanttiset häät.
– Ydinperheen valtakauden käännekohtia olivat vuoden 2013 Tahdon-kampanja ja tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulo vuonna 2017. Me too -kampanja taas toi suostumuksen keskiöön.
