Jalkapallon Kansallisen liigan kauden piti alkaa 28. maaliskuuta. Turun Palloseuran mustavalkoraitaisen pelipaidan PK-35:n punamustiin raitoihin vaihtanut Katja Hakala olisi kohdannut vanhan seuransa, mutta kauden alku viivästyi kesäkuuhun. Sillä välin Hakala viimeisteli kauppatieteiden gradunsa, ja sarjanousija PK-35 hioi kuviot, joilla on yllättäen noustu mitalitaistoon.
– Siinä oli muutamat aika tiukat kuukaudet kokopäivätyötä, treenejä ja gradua. Aika nopeasti loppuivat joukkuetreenit, ja omatoimiharjoittelu säästi aikaa. Korona tuli ehkä parhaimpaan mahdolliseen saumaan, miettii Turun yliopistosta valmistunut Hakala.
Pääkaupunkiseudulla on viisi liigajoukkuetta, mutta pikkusisko Krista sai puhuttua hyökkääjän nousijajoukkueen avuksi.
– Ajattelin jo meneväni Honkaan, mutta Krista sai ylipuhuttua. Palaset loksahtelivat paikoilleen arjen kanssa aika luonnollisesti.
Hakala, 24, ei ole kokenut ikäkriisiä, vaikka on joukkueensa kokeneimpia.
– Välillä naureskelen, etten pidä itseäni vanhana, mutta olen joukkueen toiseksi vanhin. Peleissä taas ihmettelen, että onpa peli rohkeaa. Ehkä se (nuoruus) on meille etukin, Hakala sanoo.
Some-osaaminen hyötykäyttöön
Tytöt ja naiset ovat niin eteviä sosiaalisen median kanssa, kunpa he hyödyntäisivät sitä enemmän. Näin Hakalalle sanottiin, kun hän haastatteli naisjalkapalloa sponsoroivia yrityksiä graduaan varten. Nuoret taitavat sosiaalisen median käytön, mitä voisi Hakalan mukaan hyödyntää tunnistettavampina pelaajabrändeinä.
– En tiedä, että jos tuolta revitään tavallinen kaduntallaaja, niin osaisiko hän nimetä naisfutareita? Hakala sanoo suoraan.
Pelaajien brändääminen on Suomessa vielä vähäistä. Hakalan mukaan seuraajien olisi helpompi samaistua yksittäiseen pelaajaan kuin yli 20 pelaajan joukkueeseen.
– Monesti jotakuta voi kiinnostaa pelaaja enemmän kuin seura tai seuran some-tili. Pelaajat voisivat varmasti tehdä enemmän. Meidän arki on oikeasti mielenkiintoista. Töiden lisäksi treenataan joka päivä ja pelataan ympäri Suomea. Ei se siitä jää kiinni, Hakala sanoo.
Mielenkiintoisia tarinoita riittää PK-35:nkin pukukopissa. Joukkueen kapteeni Amanda Rantanen kertoi rohkeasti viime viikolla Ylelle selättäneensä syömishäiriön. Nimenomaan Rantasen kanssa hyökkäyspelaamisen ajatukset ovat sopineet tällä kaudella yksiin. Rantanen on osunut tällä kaudella neljästi, Hakala kahdesti.
– Onhan tässä väkisinkin oppinut treeneissä ja peleissä lukemaan toisen peliä ja liikkeitä. Olen sopeutunut hyvin ja uskon, että pelityylimmekin kehittää minua pelaajana, Hakala pohtii.
Pitkäjänteisyys avain kaikkeen
PK-35 on ennen viikonlopun kierrosta sarjassa viidentenä, pisteen päässä kolmannesta sijasta. Uutena pelaajana joukkueeseen liittynyt Hakala antaa kiitosta päävalmentaja Rami Rantasen pitkäjänteiselle työlle.
– Räde on ollut mukana pitkään ja tehnyt hyvää duunia. Joukkue on ollut kauan kasassa, joten suurin osa tuntee toisensa ja pelitavan.
Pitkäjänteisyyttä hän kaipaa myös naisjalkapalloa sponsoroivilta yrityksiltä.
– Minusta on siistiä, että siitä perinteisestä logonäkyvyydestä ollaan luopumassa, ja yhteistyötä pidetään strategisena kumppanuutena. Se vaatii jatkuvaa panostusta ja investointia, mikä ei ole välttämättä kaikille yrityksille selvää.
Hakalan mielestä Kansallisen liigan seuroilla ja pelaajilla on valmis alusta kokeilla rohkeasti erilaisia asioita ja tempauksia.
– Joku voi miettiä, että haluan tulla katsomaan jongleerausta, tuoda lapsen pomppulinnaan tai tulla viinitastingiin. Jos kukaan ei tulekaan, niin so what?