Imatran Pallo-Veikkojen pääpiiskuri Jyrki Valle, 44, kuvailee joukkueensa alkukautta vaihtelevaksi. Seura on sunnuntain kierroksen jälkeen miesten Superpesiksessä yhdeksäntenä, kun kahdeksan parasta etenee runkosarjasta pudotuspeleihin.
– Ulkopelimme on ollut koko kauden hyvää. Sisäpeli on ollut ongelma, vaikka se on auennut hetkittäin. Niukat tappiot alkavat kuitenkin näkyä itseluottamuksessa, ja suorittaminen on väkinäistä, Valle kertoo STT:n haastattelussa.
Pelinjohtajan mukaan pelaajia on myös pudonnut kokoonpanosta.
– Välillä on ollut hankala saada peliin yhdeksää tervettä miestä, mutta niillä kuitenkin mennään, keitä on. Teemme samalla luonnollisesti kaikkemme selvitäksemme pudotuspeleihin, Valle sanoo.
Koronavirustilanteen muokkaaman sarjaohjelman tahti on kova. Tiivis meno tuntuu pelaajien lisäksi myös pelinjohdossa.
– Olen pelien välipäivät siviilitöissä fysioterapiayrityksessä. Yöt sitten katselen pelinauhoja ja mietin tulevia ottelukuvioita. Tiesin toki jo kesäkuussa vähäunisen kesän olevan tulossa.
Maailma pysähtyi yhdeksän vuotta sitten
Imatraa luotsaavan Vallen elämään mahtuu suuri menetys. Hänen maailmansa pysähtyi vuoden 2011 pääsiäisenä.
– Olin menossa mummolaan Soiniin vaimoni ja silloin neljä- ja yhdeksänvuotiaiden poikiemme kanssa. Jyväskylän kohdilla vaimoni kuitenkin lyyhistyi äkisti apukuskin paikalla.
Valle pysäytti välittömästi auton ja viittoi myös ensimmäisen kohdalle tulleen auton pysähtymään.
– Siinä sattui olemaan sairaanhoitaja, ja elvytystoimet alkoivat nopeasti. Myös ambulanssi tuli muutamassa minuutissa, mutta mitään ei ollut tehtävissä, vaimoni sydän oli pysähtynyt, Valle kertoo.
Valle sanoo eläneensä tapahtuneen jälkeen ensimmäiset kuukaudet kuin sumussa. Hän tunsi samalla suurta huolta pojistaan.
– Panostin kaikkeni heidän hyvinvointiinsa ja turvallisuuden tunteeseen, ja myös juttelimme paljon tapahtuneesta. Minun oli samalla opeteltava asioita, joita vaimo oli pääasiassa hoitanut. Tällaisia olivat esimerkiksi päiväkoti- ja koulukuviot, kodin arjen pyörittäminen sekä lasten harrastukset.
– Olin myös poikien pesäpallo- ja jääkiekkovalmentaja, joten olimme yhdessä käytännössä vuorokauden ympäri. Kotiimme oli kuitenkin pakko ottaa siivouspalvelu, koska vuorokauden tunnit eivät yksinkertaisesti riittäneet.
Pelikaverit antoivat apua ja voimaa
Valle muistelee kolmen ensimmäisen vuoden menneen täysin jälkikasvun ehdoilla.
– Koin sen ensiarvoisen tärkeäksi, sillä tapahtunut oli valtava isku ja muutos, heidän äitinsä oli poissa.
Mies itse sai voimia tukiverkostostaan, mikä antoi eväitä jaksaa päivästä toiseen.
– Sain paljon apua ja voimaa vanhoista pelikavereista, pesisihmisistä ja tietysti vaimoni sekä omista sukulaisista.
– Jossain vaiheessa huomasin uskaltavani myöntää, että pärjäämme arjessa. Sen jälkeen aloin ajattelemaan itseänikin kolmen vuoden puhtaan suorittamisen jälkeen.
Valle sanoo rankan ajan antaneen karuudestaan huolimatta paljon tähän hetkeen.
– Olen henkisesti vahvempi, pienet vastoinkäymiset eivät hetkauta. Osaan myös ajatella asioita isommassa kuvassa, mikä on voimavara.
– Elämä asettui lopulta uusille raiteilleen myös siten, että kohtasin ilokseni naisen, joka on nyt avovaimoni, Valle kertoo.