Wahlsten selvisi menetyksestä ja takoo rajua jälkeä Superpesiksessä

Patrik Wahlsten on ollut Koskenkorvan Urheilijoiden ykköstykki. Timo Aalto / LEHTIKUVA

STT

Koskenkorvan Urheilijoiden kausi on sujunut alavireisesti miesten Superpesiksessä, ja joukkue on keskikastissa. Eteläpohjalaisten ykköstykki Patrik Wahlsten, 23, arvioi pahimpien puutteiden olleen ulkopelissä.

– Olemme antaneet vastustajille aivan liikaa juoksuja huolimattomuusvirheillä. Sisäpelimme on sen sijaan ollut aivan kohtuullista, Wahlsten sanoo.

Päävastuun kotiutuksista kantava Wahlsten on näyttänyt kykynsä jo aiemmin, sillä kahdella edelliskaudella Vaasan Mailan kasvatti iski lyöjätilaston sijoille viisi ja seitsemän. Nyt vahvasti lyöjäkuninkuudesta taisteleva tykki sanoo tittelin olevan unelma ja tavoite, vaikka kaikki tekeminen tapahtuu joukkueen etua ajatellen.

– Kuninkuus olisi hieno etappi, kaikkein tärkein on silti joukkue. Tulevaisuutta ajatellen kaipaan suorituksiini lisää tasaisuutta sekä monipuolisuutta.

Wahlsten on ennen tiistain otteluja lyöjätilastossa toisena iskettyään kaksi kunnaria ja 58 tavallista juoksua. Hänen edellään on Kouvolan Jere Dahlström.

Jatkuvaa kehitystä tavoitteleva Wahlsten on itseään kohtaan äärimmäisen vaativa, ja itsekritiikki on joskus turhankin kovaa.

– Joskus olen turhankin vaativa. Esimerkiksi tänä vuonna löin pelissä useita juoksuja, mutta kirosin silti illalla itselleni paria vastustajan syöttöä, jotka jäivät huutamatta matalaksi.

Äidin menetys iski täydellä voimalla

Lyöjätykin taival pesäpallon huipulle on ollut rankka. Nuorukaisen maailma pysähtyi huhtikuisena yönä vuonna 2012, jolloin hänen äitinsä kuoli kotona keuhkoveritulppaan.

– Heräsin yöllä äidin hengitysvaikeuksiin. Menin katsomaan äitiä, hän ei saanut sanaa suustaan. Soitin välittömästi ambulanssin, jonka tulo vei parikymmentä minuuttia. Kun apu saapui, mitään ei ollut tehtävissä, äiti oli menehtynyt, Wahlsten kertoo.

Wahlsten muutti tämän jälkeen tätinsä luo, sillä isä ei ole halunnut olla poikansa elämässä.

– En ole ikinä tavannut isää. Olen ottanut häneen yhteyttä, mutta isä ei halunnut tavata.

– On myönnettävä, että tunsin äidin kuoleman jälkeen suuttumusta ja vihaa isää kohtaan, koska hän ei halunnut olla tukenani. En tiedä, kohtaammeko tulevaisuudessakaan.

Äidin menetys sivalsi Wahlstenia toden teolla vasta vuoden 2012 syksyllä Sotkamon urheilulukiossa. Suru ja tuska vyöryivät päälle.

– Äidin menettäminen iski silloin ensimmäistä kertaa täydellä voimalla. Olin siihen saakka saanut pidettyä sen jotenkin taka-alalla, mutta enää se ei onnistunut. Purskahdin vain yhä uudelleen itkuun ja halusin palata kotiin.

Kerrostalonaapurit keräävät leikekirjaa

Tärkeäksi tekijäksi Sotkamossa nousi Mikko Kuosmanen. Hän kutsui Wahlstenin juttutuokiolle.

– Sain vuodattaa Mikolle kaiken. Hän sai minut jäämään Sotkamoon ja jatkamaan pesäpalloa tosimielessä. Mikon panoksella on valtava merkitys nykyhetkeen.

– Suurin rooli selviytymisessäni on tädilläni. Olen hänen kanssaan saanut puhua asioita läpi mihin vuorokauden aikaan tahansa, hänen tukensa on ollut korvaamaton. Koen samalla kasvaneeni henkisesti enkä nykyään notkahda pienistä.

Menestyksen hetkellä Wahlstenin ajatukset lipuvat yhä usein äitiin.

– Olisi hienoa, jos hän näkisi, miten urani on edennyt. Tätini on kuitenkin mukana tiiviisti, hän on katsomossa aina kun se on vain mahdollista.

Wahlstenin kannustajina ovat myös Seinäjoella samassa kerrostalossa asuvat ikäihmiset.

– He seuraavat innolla tekemisiäni, ja osa kerää leikekirjaa minusta tehdyistä jutuista. On todella lämmittävää nähdä, miten tekemiseni ovat tuoneet heillekin iloa elämään, Wahlsten hymyilee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut