Kirjahanke muutti Pitkämäen ajatukset valmennuksesta

Tero Pitkämäen mielestä keihäänheittäjien pitäisi kokoontua muutaman päivän yhteisharjoituksiin kuukauden tai puolentoista välein. VESA MOILANEN / LEHTIKUVA

Pasi Rein / STT

Tero Pitkämäkeä on tuskin kuvailtu tuuliviiriksi. Ajatus valmentajan urasta kääntyi silti päälaelleen muutamassa kuukaudessa. Aluksi tarjous nauratti. Nyt Pitkämäki on päättänyt hakea Urheiluliitosta keihäsvalmentajan pestiä.

Arvokisojen seitsenkertainen mitalisti haluaisi tehdä töitä nuorten keihäänheittäjien kanssa.

– Nuorten valmennus ei ole ihan helpoin rasti. Toisaalta siihen ryhmään pystyy vielä vaikuttamaan, Pitkämäki naurahtaa.

Uransa polvivammaan päättänyt Pitkämäki, 37, on vasta aloittelemassa valmennuskurssejaan. Haalarihommiin hän haluaisi mahdollisimman nopeasti.

– Olen itsekin yllättynyt, että haluan näin pian hanskat käteen ja hommiin. Mieleni alkoi muuttua kirjaprojektin aikana, kun kävin uraani läpi.

Pitkämäki perkasi alkuvuodesta uraansa ja elämäänsä yhdessä toimittaja Keijo Leppäsen kanssa. Kirja Keihäsmies – Tero Pitkämäen elämä julkaistaan sunnuntaina.

Joukot taas kokoon

Pitkämäen mieli muuttui, kun hän alkoi hahmottaa pitkän uransa opetukset.

– Syksyllä en ollut lainkaan kiinnostunut valmentamisesta. Keväällä minulla oli jo kova halu antaa ohjeita ja tarjota näkemykseni toisten käyttöön. Motivaatio on siitä vain noussut, Pitkämäki kertoo.

– Haluan kokeilla, onko minulla valmennukseen taitoja kuten oletan. Kyse ei tosiaan ole epäluottamuksesta liiton valmennusta kohtaan. Se on huippuluokkaa.

Yhden asian Pitkämäki haluaisi silti korjata. Suomalaista keihäänheittoa rakennettiin 1960-luvun alkupuolelta lähtien yhteisleirein, mutta 2000-luvun alun jälkeen huiput ovat hajautuneet teilleen.

Keihäsmestari toivoo, että hän voisi olla keihäspiirit kokoava voima. Hän haluaisi urheilijat säännöllisesti yhteisharjoituksiin. Pihtiputaan keihäskarnevaalit on hänestä paras ajatushautomo, ja väki pitäisi saada kokoon myös vuosittaisissa keihässeminaareissa. Pitkämäen mielestä suomalaisilla ole varaa siiloutumiseen.

– Suomi ei enää ole keihäänheiton ykkösmaa, Pitkämäki muistuttaa.

Stadion herättää kaipuun

Pitkämäen mielestä keihäänheittäjien pitäisi kokoontua muutaman päivän yhteisharjoituksiin kuukauden tai puolentoista välein.

– Minä, Antti Ruuskanen, Teemu Wirkkala ja Tero Järvenpää teimme niin vielä 2000-luvun alussa. Väliajan yritin aina harjoitella niin, että pärjäisin seuraavissa yhteisissä harjoituksissa, Pitkämäki muistaa.

Kilpailuasetelman Pitkämäki koki parhaana mahdollisena henkisenä valmennuksena.

– Uskon, että terve itseluottamus rakentuu onnistuneiden harjoitussuoritusten kautta. Omalla urallani rakensin itse sen puolen, mutta jokainen on oma yksilönsä. Nyt haluaisin tukea nuoria henkisellä tasolla.

Pitkämäki oli poikkeuksellinen urheilija henkisiltä ominaisuuksiltaan, samoin keihäänheittäjänä.

– Heittotekniikan pitää olla jokaiselle luonnollinen. Se on hyvin yksilöllistä. Hyvän heiton malleja on lähes yhtä paljon kuin hyviä heittäjiä, Pitkämäki naurahtaa ja paljastaa, ettei lähtisi tyrkyttämään omaa heittoaan malliksi muille.

Pitkämäki antaa haastatteluaan peruskorjatulla Olympiastadionilla. Se on hieno.

– Harmittaa, kun en pääse tänne enää kilpailemaan, Pitkämäki tunnustaa.

– Tämä muistuttaa todella paljon Letzigrundia.

Myös Letzigrundin stadion Zürichissä kuuluu Pitkämäen suosikeihin. Hän on juhlinut siellä Timanttiliigan ja Kultaisen liigan voittoja sekä yhtä arvokisamitaleistaan, EM-pronssia 2014.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.