Henri Kantosella on koripalloilun EM-kisojen kahden ensimmäisen pelin jälkeen takanaan kolmekymmentä peliminuuttia ja paljon oppia Israelin Deni Avdijan ja Puolan Mateusz Ponitkan kaltaisten pelaajien vartioimisesta.
– Ei minulla muuten ole mahdollisuutta pelata NBA- tai Euroliigapelaajia vastaan. Saan pelinopeudesta tunteen ja tiedän, miltä tuntuu pelata sitä vastustajaa vastaan. Ja jälkikäteen näen sen pelin, että mistä se johtuu, että pelaaja joka on suurin piirtein samankokoinen ja yhtä nopea, on yksi Euroopan parhaista. Se on henkilökohtaisesta perspektiivistä hyvin mielenkiintoista, Kantonen kertoo.
Juuri puolustuspeli on syy, joka on nostanut Kantosen kotimaisesta Korisliigasta EM-kisajoukkueeseen. Hän on 198-senttinen takamies, joka voidaan laittaa vartioimaan kolmen pienimmän pelipaikan vastustajia. Israelia vastaan Kantonen vartioi niin 203-senttistä NBA-laitahyökkääjää Avdijaa kuin 185-senttistä pelinjohtajaa Tamir Blattia.
– Pienempien vastustajien rytminvaihtotaito on erilainen kuin mihin olen tottunut. He vaihtavat todella hienosti hitaasta nopeaan, ja kun olen pitempi, Tamir Blatt sukeltaa todella matalalta. Pidempien kanssa se ero ei ole nopeus, vaan Ponitka tai Avdija ovat niin fyysisiä, että jos he pääsevät rinnalle, he työntävät puolustajan pois. Siksi heitä ei saa päästää edes rinnalle vaan pitäisi pysyä koko ajan miehen ja korin välissä, Kantonen kertoo.
Kantonen siis analysoi vastustajia paitsi ennen peliä myös pelin jälkeen.
Se ei ole yllätys, sillä poikkeuksellinen työnteko on tuonut Kantosen EM-kisajoukkueeseen pitemmältä takamatkalta kuin yhdenkään hänen joukkuekavereistaan. Eikä kyse ole siitä, että hän oli alkukesän sivussa maajoukkueesta polven kierukkavamman takia.
"En ollut riittävän hyvä"
Suomen EM-kisajoukkueen vanhin pelaaja on 1984 syntynyt Shawn Huff ja nuorin 2004 syntynyt Miro Little. EM-kisajoukkue sisältää siten 21 koripalloilijavuosikerran parhaat 12 pelaajaa.
Jos yhdestä juniorimaajoukkueesta tulee enemmän kuin yksi EM-kisapelaaja, voidaan puhua erittäin hyvästä ikäluokasta. 1997 syntyneiden ikäluokka on EM-joukkueen ainoa vuosikerta, josta on mukana kaksi pelaajaa, Kantonen ja Lauri Markkanen.
Tarkemmin katsottuna tämän ikäluokan juniorimaajoukkueet paljastuvat suorastaan hämmästyttävän runsassatoisiksi miesten maajoukkuepelaajien tuottajiksi. Suomen aloitusviisikon pelinjohtaja Edon Maxhuni on syntynyt 1998, mutta kuului vuotta nuorempana jo 2013 alle 16-vuotiaiden maajoukkueeseen, josta on siis noussut kaksi aloitusviisikon pelaajaa EM-kisajoukkueeseen.
Lisäksi 1997 syntyneiden ikäluokan juniorimaajoukkuepelaajista Remu Raitanen ja Lassi Nikkarinen ovat pelanneet miesten maajoukkueessa ja kisanneet paikoista EM-joukkueessa. Yhteensä tästä tulee viisikollinen miesten maajoukkuepelaajia.
Mutta Kantosen tie maajoukkueeseen kulki paljon hitaammin kuin muiden. Hän ei pelannut alle 16-vuotiaiden maajoukkueessa 2013. Eikä alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa vuonna 2015. Eikä alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa kesällä 2016 Helsingin jäähallissa.
Miksi?
– En ollut riittävän hyvä, Kantonen vastaa.
Miksei hän ollut riittävän hyvä?
– Olen miettinyt sitä, Kantonen aloittaa vastauksensa.
"Selkeä tavoite"
Kantonen sanoo aloittaneensa koripalloilun sattumalta. Kantonen oli 5-vuotias, kun hänen vanhempansa etsivät yhteistä harrastusta hänelle ja kaksi vuotta vanhemmalle isoveljelle. Helsinkiläisseura Pantterit otti veljekset samaan joukkueeseen.
Peruskoulun jälkeen Kantonen haki Mäkelänrinteen urheilulukioon, mutta ei päässyt. Hän jatkoi opintojaan helsinkiläisessä huippukoulussa SYK:ssa ja pelaamista ToPossa.
Samaan aikaan Markkanen, Raitanen, Maxhuni ja Nikkarinen harjoittelivat ja pelasivat Mäkelänrinteen joukkueessa HBA Märskyssä. He saivat parasta valmennusta, jota Koripalloliitolla oli tarjolla, sekä tarkasti räätälöidyn mahdollisuuden yhdistää koulunkäynti ja koripalloilu.
Kantonen sen sijaan heräsi kolmena tai neljänä aamuna viikossa harjoittelemaan omatoimisesti koulunsa koripallo- tai kuntosalissa ennen oppituntien alkua.
– Minulla oli selkeä tavoite nuoresta lapsesta pitäen pelata korista ammattilaisena. Se ei muuttunut missään vaiheessa, Kantonen sanoo.
Ensimmäisen maaottelunsa Kantonen pelasi vasta vuonna 2017 alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa. Tässä vaiheessa hän oli jo ohittanut useat pelaajat, jotka olivat hänen edellään edellisinä vuosina nuorten maajoukkuevalinnoissa.
– Ensinnäkin olen late bloomer (myöhään kypsyvä). Fyysinen kehitys tuli minulla myöhemmin. Vielä 18–19-vuotiaana tuli pituutta lisää ja voima tietenkin kehittyi sen takia myöhemmin, Kantonen sanoo.
"Oli pakko kompensoida"
Myöhäisen murrosiän vaikutusta korosti toinen sattuma. Kantonen on syntynyt elokuussa.
Kun saman kalenterivuoden aikana syntyneet lapset ja nuoret kisaavat, alkuvuodesta syntyneillä on monesti etu, koska he ovat vanhempia ja sen vuoksi joka suhteessa kehittyneempiä kuin loppuvuodesta syntyneet.
Tätä kutsutaan suhteellisen iän ilmiöksi. Sen löytäjänä pidetään kanadalaista psykologia Roger Barnsleya, joka jo 1980-luvulla huomasi alkuvuonna syntyneiden yliedustuksen NHL-jääkiekkoliigassa. Suhteellisen iän ilmiötä on tutkittu useissa eri maissa, eri aloilla ja sillä on selitetty niin urheilu- kuin koulumenestystä.
Barnsleyn alkuperäisen tutkimuksen havaintojen on todettu 2000-luvullakin pitävän kutinsa NHL:ssä.
Prahaan matkanneen Suomen EM-koripallomaajoukkueen kahdestatoista pelaajasta kymmenen on syntynyt alkuvuonna. Loppuvuonna syntyneitä on vain kaksi, Kantonen ja Topias Palmi, ja hekin ovat syntyneet elokuussa. Jako olisi alkuvuonna syntyneiden eduksi 11–1, jos Olivier Nkamhoua ei olisi joutunut palaamaan Tennesseen yliopistoon vaan olisi Palmin sijasta mukana EM-kisoissa.
Yksittäisen EM-joukkueen otos on kuitenkin niin pieni, ettei siitä pidä tehdä johtopäätöksiä. Elävät esimerkit tästä istuvat EM-joukkueen vaihtopenkin toimitsijapöydän puoleisessa päässä: kaikkien aikojen suomalaiskoripalloilijoihin lukeutuvat nykyiset apuvalmentajat Hanno Möttölä ja Teemu Rannikko viettävät kumpikin syntymäpäiväänsä 9. syyskuuta.
Kun tarkastellaan aivan maailman huippuja aikuisten sarjoissa, erot alku- ja loppuvuonna syntyneiden määrissä tasoittuvat tai jopa kääntyvät loppuvuonna syntyneiden eduksi. NHL:n parhaiden pistemiesten ja korkeinta palkkaa saavien pelaajien joukossa loppuvuonna syntyneiden on todettu pärjäävän alkuvuonna syntyneitä paremmin.
Mahdollista on, että myöhemmin kypsyvät hyötyvät siitä että ovat joutuneet selviytymään fyysistä ylivoimaa vastaan nuorempina. Henri Kantonenkin arvioi hitaammasta kehityksestään olleen myös hyötyä.
– En ollut vahva nuorena, joten sitä oli pakko kompensoida jotenkin. Se on myös tausta miksi pelaan takamiestä, vaikka olen tämän pituinen, Kantonen sanoo.
"Koko ajan pitää parantaa"
Nuorten maajoukkuetoiminnan tavoite on tuottaa pelaajia aikuismaajoukkueeseen sekä kasvua ja elämyksiä nuorille, sanoo Koripalloliiton urheilujohtaja Henrik Dettmann.
Suurin osa nuorten maajoukkueissa Kantosen edellä olleista pelaajista ei koskaan edennyt lähellekään miesten maajoukkuetta. Kun tavoite on tuottaa pelaajia aikuismaajoukkueeseen, suuntautuvatko rajalliset valmennusresurssit oikein?
– Kantosen tarina on esimerkki siitä, että on monta oikeaa polkua, Dettmann sanoo.
– Se on hyvä esimerkki myös siitä, että meillä on vielä opittavaa lahjakkuuden tunnistamisessa. Vaikka koripallossa lahjakkuus on fyysistä, älyllistä ja kehollista, tärkein lahjakkuus on intohimo. Se sisäinen palo on tehnyt Kantosesta voittajan tällä matkalla, Dettmann jatkaa.
Dettmannin mukaan nuorten eritahtinen kehittyminen yritetään koko ajan pitää pinnalla Suomen koripallomaajoukkueissa. Tärkeintä on, ettei valmennusjärjestelmä sulje ketään ulos, Dettmann korostaa.
– Kyllä minä pääsin pelaamaan mahdollisuudesta. Ei minua suljettu mistään pois, Henri Kantonen sanoo.
Toisaalta hän ei usko, että moni muu olisi jaksanut tehdä koko lukioajan useita omatoimisia harjoituksia viikossa ennen koulupäivän alkua.
– Jos otetaan sata minun tyylistäni tapausta, aika moni laittaisi hanskat tiskiin. Tiedostan että minun tahtotilani on ollut keskimääräistä suurempi pienestä pitäen. Nuorista pelaajista on vaikea sanoa, kenellä on oikeasti motivaatiota, Kantonen sanoo.
Kantonen on nyt 25-vuotias. Miten hän toivoo koripallouransa jatkuvan?
– Toivoisin tietysti, että kehittyminen jatkuu ja että pääsisin pelaamaan kovempitasoisissa sarjoissa. En osaa sanoa, miten pitkälle se vie, mutta koko ajan pitää parantaa.