Mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtaja Mika Kojonkoski tiivistää ytimekkäästi valmennusjärjestelmän tarkoituksen. Valmennusarjessa pitää saada voitto vastustajista. Se edellyttää virkeitä hoksottimia, kun järjestelmätason kilpailuetu on hankittava ilman ylivoimaisia resursseja.
Suomessa valmennuksen kehittäjä ja myös valmentajat ovat ällinsä varassa. Hankalimmilla vastustajilla on lähes poikkeuksetta enemmän pelimerkkejä, usein myös suopeammat olosuhteet.
– Menestys edellyttää jatkuvaa kehitystä. Sitä, että joka päivä kyetään harjoittelemaan muita paremmin, Kojonkoski selittää ajattelunsa ja tehtävänsä perusteita.
– Kyse on valmennusosaamisen ja varustekehityksen kilpajuoksusta.
Kojonkosken ajatus on rakentaa lajiryhmille valmennusosaamiseen perustuva lajikulttuuri. Mäkihypyssä ja yhdistetyssä se lähtee keskittämisestä ja yhteistyöstä. Henkiset, fyysiset ja taloudelliset resurssit voi kumuloida kokoamalla voimavarat yhteen.
– Kun huippuvalmennusta keskitetään, ammattivalmentajat voivat tehdä hommia yhdessä, sparrata toisiaan, kehittää ajatuksiaan, tehdä suunnitelmia, Kojonkoski luettelee.
Kullekin ansion mukaan
Molempien lajien mäkitoimintaa keskitetään Kuopioon ja Lahteen. Mäkihypyn ja yhdistetyn miesten, naisten ja nuorten maajoukkueet toimivat siellä osin yhdessä. Samalla syntyy keskustelua varusteista, tekniikasta ja kaikista harjoittelun yksityiskohdista, yleisesti ja yksilötasolla.
– Vedämme yhdessä myös kustannussyistä, koska eurolle pitää koko ajan tavoitella mahdollisimman suurta vaikuttavuutta, Kojonkoski lisää.
Kojonkoski ei mainitse valuuttaa kitisten eikä esimerkiksi mäkihypyn "kuutta suurta" kadehtien.
– Mäessä ja yhdistetyssä on niin sanotut suuret maat. Emme tällä hetkellä pärjää niiden resursseille, mutta ne ovat menestyksellään ansainneet näkyvyytensä ja tukensa, Kojonkoski korostaa.
Tilanne ei muutu valittamalla. Kojonkoski lähtee korjaamaan kurssia järjestelmän, kulttuurin, valmennusosaamisen ja lopulta menestyksen avulla.
– Kyseessä on vuosien haaste, Kojonkoski muistuttaa.
– Emme kylve rahassa, mutta samaan suuntaan nöyrästi ja ahkerasti kulkien voimme muuttaa suuntaa. Meillä on Suomessa edelleen mäkihypyn maailmancupin kisoja (Ruka ja Lahti) ja niiden tuomat mahdollisuudet. Ne ovat Hiihtoliitolle merkittävä tuloerä ja niiden ansiosta resurssimme ovat aivan kohtuulliset, esimerkiksi mäkimenestykseemme nähden jopa melko hyvät.
Tuloksen näkee kiikkustuolista
Kojonkoski, 59, ryhtyi lajijohtajan tehtävään keväällä. Tilannekartoituksen jälkeen hän näyttää keskittyvän ensimmäiseksi perusteisiin ja asioihin, joihin on mahdollisuus vaikuttaa. Osa epäkohdista oikenee itsekseen, jos valmennusjärjestelmän korjaavat liikkeet onnistuvat.
Kojonkoski on jo hoksannut niitä.
– Näkyvissä on hyvää pöhinää ja positiivisia muuttujia. Harrastajamäärät ovat kääntyneet kasvuun. Toiminnassa ilo ja yhteisöllisyys ovat lisääntymässä. Toimintatavat ovat parantuneet ja kansallinen kilpailukalenteri on virittymässä, Kojonkoski listaa.
Niistä voi hissukseen kehittyä arvokisojen mitalivyöry.
Yhdistetyssä Ilkka Herolalla on jo MM-hopea, ja Eero Hirvonen on palannut kesällä parhaan mäkivireensä tasolle.
Mäkihypyssä Niko Kytösaho, Eetu Nousiainen, Antti Aalto ja Jenny Rautionaho hyppäsivät kesä-gp:ssä lupaavasti, mutta mitalimenestystä pitää odottaa kärsivällisesti.
– Työtä on paljon ja sen edessä täytyy olla nöyrä. Olympiadi menee nopeasti, Kojonkoski sanoo ison muutoksen aikajänteestä.
– Kokonaisuudessaan kyse on kymmenen vuoden projektista ennen kuin olosuhteet ja kaikki muu on päivitetty. Taustalla on vuosikymmenien perinteitä, joita on arvioitava uudelleen, mutta onnistuessaan tämä työ poikii hyvää tulosta useammille vuosikymmenille.
Kojonkoskella on myös yksi itsekäs toive.
– Haluaisin sitten joskus kiikkustuolista seurata suomalaista mäkihyppyä ja yhdistettyä hyvillä mielin.