Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pokaalit ja kasettisoittimet keräsivät pölyä – nykyajan huippumäkihyppääjä kerää rahaa, hyppää edeltäjiään pidemmälle ja pidempään

Suomen miesten mäkihyppymaajoukkueen kokenein urheilija, 27-vuotias Antti Aalto, kuvaili lokakuussa olevansa mäkihyppääjänä keski-ikäinen.

Yli 30 vuotta lajia seurannut toimittaja höristi korviaan. Aiemmin tuossa iässä hyppyhaalari jäi naulakkoon.

Suomalaisista Matti Nykänen hyppäsi viimeisen arvokilpailuhyppynsä 27-vuotiaana ja Ari-Pekka Nikkola vuotta vanhempana, mutta Jari Puikkonen kipusi torniin ajalleen epätyypillisesti vielä 31-vuotiaana. Tämän vuosituhannen suomalaistähdistä Matti Hautamäki lopetti 30-vuotiaana, mutta Janne Ahonen hyppäsi comebackien jälkeen olympialaisissa vielä nelikymppisenä.

Ahonen ja Japanin Noriaki Kasai ovat ääriesimerkkejä hyppyuran venyttämisestä, mutta myös yleisesti urat ovat pidentyneet.

Vilkaisu miesten maailmancupin kymmenen parhaan joukkoon ja ensi viikolla Slovenian Planicassa alkavien MM-kilpailujen mitalisuosikkeihin vahvistaa ajatusta. Joukon vanhin on Itävallan Manuel Fettner, 37, ja nuorin Itävallan Daniel Tschofenig, 20. Yli 30-vuotiaita ovat myös Puolan Dawid Kubacki ja Piotr Zyla.

Mihin teinitähdet ovat kadonneet?

– Yksi suuri tekijä on se, että tästä on tullut ammattiurheilua. Hyppääjät tienaavat tuolla, valmentajalegenda Hannu Lepistö kertoi puhelimitse helmikuun alussa.

Kun kokeneet hyppääjät pysyvät mukana pidempään, on nuorten vaikeampi nousta mukaan. Aiemmin hyppääjäkaarti vaihtui vauhdikkaammin, ja nuoret nousivat nopeammin huipulle.

– Nykäset ja Puikkoset saivat pokaaleja, radioita ja kasettisoittimia. Niillä ei elänyt vaan piti tehdä jotain muutakin. Jos halusi alkaa pärjätä työmaailmassa, urheilu jäi vähemmälle. Nyt kun pärjää mäessä, pärjää tuloilla elämässä ja jää sukan varteenkin.

V on tyylinä toimivin

Ensimmäinen maailmancup 1979–80 päättyi Itävallan 19-vuotiaan Hubert Neuperin juhliin. STT kävi läpi kyseisestä kaudesta alkaen cupin kokonaiskilpailun, Keski-Euroopan mäkiviikon, olympialaisten, MM-kilpailujen ja lentomäen MM-kilpailujen voittajien iät.

Kerätty aineisto vahvistaa asian. Mäkihyppy on muuttunut nuorten temmellyskentästä urheiluksi, jossa voittajat ovat aiempaa vanhempia.

Kolme urheilijaa voitti Keski-Euroopan mäkiviikon ja kolme maailmancupin alle 20-vuotiaana 1980-luvulla. Ensin mainitussa voittajien keski-ikä oli 20,5 ja toisessa 21,3.

Vuosikymmenen menestynein mäkimies Nykänen voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa 18-vuotiaana ja menestyi erilaisissa kilpailumuodoissa ja mäissä, mutta oppi 1990-luvun alussa hyppytavaksi vakiintuneen V-tyylin vain laulamalla.

Toni Nieminen johti uuden tyylin omaksuneen seuraavan sukupolven läpimurtoa ja putsasi palkintopöydän olympiakaudella 1991–92.

– V-tyyli oli siinä hetkessä, mutta samaan aikaan tulivat varustesäännöt. Aikanaan ne olivat toisenlaiset eivätkä niin tiukat. Pituuspainosuhde ja sitä kautta välineet suosivat enemmän nuoria kuin aikuisia, Lepistö avaa.

Niemisen lisäksi 1990-luvulla Slovenian Primoz Peterka voitti mäkiviikon ja maailmancupin teini-ikäisenä, jälkimmäisen kahdesti. Mäkiviikon voitti keskimäärin 22- ja maailmancupin 21,3-vuotias urheilija.

Jens Weissflog oli 31-vuotiaana todellinen veteraani, kun hän voitti neljännen kerran mäkiviikon 1996. Ura haki vertaistaan muutenkin. Hän voitti ensimmäisen olympiakultansa 19-vuotiaana Itä-Saksan edustajana perinteisellä hyppytyylillä ja Saksojen yhdistyttyä kaksi lisää V-tyylillä 29-vuotiaana.

"Mainos puree"

Itävallan Andreas Goldberger voitti ensimmäisen mäkiviikkonsa 20-vuotiaana ja oli 23-vuotiaana voittanut mäkiviikon kahdesti, maailmancupin kolmesti ja lentomäen maailmanmestaruuden kerran. Hän oli kirkkain tähti 1990-luvun puolivälissä ja johti mäkihypyn kaupallistumista.

Lepistön mukaan asia liittyi rautaesiripun murtumiseen.

– Itäblokki vastusti kaikkia mainossääntöjä. Säännöt olivat niin tiukat, että logot olivat pienen pienet. Sitten asia muuttui, ja Goldberger oli ensimmäinen, joka käytti tämän hyödykseen.

– Red Bull huomasi, että mainos puree, kun se näkyy joka paikassa. Sillä rupesi tienaamaan, Lepistö mainitsi Goldbergerin ja monen muunkin kypärää koristaneen energiajuomajätin logon.

Pidempiin uriin mahtuu enemmän erilaisia vaiheita. Kuten Goldberger, myös teinitähdet Peterka ja Norjan Tommy Ingebrigtsen palasivat kypsyneinä huipulle tällä vuosituhannella.

Ahonen oli kolminkertainen maailmanmestari jo ennen 20-vuotispäiväänsä, mutta nousi lajin kiistattomaksi valtiaaksi vasta 2000-luvulla. Tuolloin mäkiviikon voittajien keski-ikä kipusi 25,6:een ja maailmancupin 24,3:een.

Nuorin voittaja oli Norjan Anders Jacobsen, 21, ja vanhin 30-vuotiaana historiallisen viidennen mäkiviikkonsa voittanut Ahonen.

Gregor Schlierenzauer voitti maailmancupin ainoana teini-ikäisenä. Vanhin oli neljännen cupinsa 29-vuotiaana voittanut Puolan Adam Malysz.

Viimeiset teinitähdet

Arvokilpailuvoittajienkin keski-ikä on noussut 1980-luvulta, ja tällä vuosituhannella teinimestarit ovat olleet vähissä. Heistä Slovenian Rok Benkovic voitti maailmanmestaruuden 18-vuotiaana, mutta jäi tähdenlennoksi.

– Nuorten mahdollisuudet nousta esiin vaihtelevat maittain. Itävallassa on hyvä systeemi, Stamsin koulu ja seurat, ja sieltähän viimeiset nuorisotähdet (Thomas) Morgenstern ja Schlierenzauer ovat tulleet, Lepistö mainitsee varhain ja pitkään menestyneen kaksikon.

Morgenstern voitti alle 20-vuotiaana kaksi maailmanmestaruutta ja kaksi olympiakultaa ja Schlierenzauer maailmancupin, kaksi maailmanmestaruutta ja lentomäen maailmanmestaruuden. Myöhemmin Schlierenzauer rikkoi Nykäsen saavuttamattomana pidetyn maailmancupin osakilpailuvoittoennätyksen.

Maailmancupin ja mäkiviikon voittajien keski-ikä on pysynyt 25 vuodessa 2010-luvulta lähtien.

Saksan Andreas Wellinger voitti ensimmäisen olympiakultansa 18-vuotiaana, mutta nykyhyppääjistä ääripäänä Fettner voitti olympiakultaa 36-vuotiaana, ja Zyla ensimmäisen maailmanmestaruutensa 30- ja toisen 34-vuotiaana.

Laduttomaan ränniin

Saksa voitti kaksi vuotta sitten joukkuemäen maailmanmestaruuden keski-iältään 30-vuotiaalla joukkueella, jossa 1980-luvun suomalaisnestorit Puikkonen ja Pentti Kokkonen olisivat 29-vuotiaina maailmanmestareina sulautuneet hyvin joukkoon.

Norjan Johan Sätre oli 30-vuotiaana 1980-luvun vanhin suurkisavoittaja.

– Norja on ollut perinteisesti sellainen, ettei junioritähtiä ole tullut, mutta he tulevat varmasti myöhemmällä iällä, Suomen, Italian, Puolan ja Itävallan maajoukkueita valmentanut Lepistö pohdiskelee.

Myös japanilaiset ovat menestyneet verrattain vanhoina, vaikka Kasai voittikin lentomäen maailmanmestaruuden 19-vuotiaana.

Kotimaasta riippumatta pitkän uran edellytys on se, että urheilija pysyy hyppykunnossa. Jopa hurjapäiden lajissa riskit ovat pienentyneet, kun varusteet ja harjoittelumenetelmät ovat kehittyneet.

– Olosuhteet ja mäet ovat kehittyneet. Kun hommat helpottuvat, niitä tekee pidempään. Esimerkiksi vauhtimäen ladut ovat nyt aina samat ja hyvät. Ennen laskettiin jäiseen rinteeseen, ja yksi tärkeimpiä taitoja oli vauhtimäen laskeminen.

Vaikka kisavauhdit ovat madaltuneet, hypätään aiempaa pidemmälle ja turvallisemmin.

– Kun tulee perhettä, ja jos on koko ajan riski takaraivossa, rupeaa ajattelemaan. Nyt riskit ovat pienemmät, ja rahahoukutin vaikuttaa uran jatkamiseen aiempaa pidempään, Lepistö summaa.