Verottaja antoi alkoholin etämyyntiä koskevan uuden ohjeen, jossa kerrotaan, kuka maksaa verot

Alkoholia Superalkossa Tallinnassa, Virossa 26. kesäkuuta 2019. VESA MOILANEN / LEHTIKUVA

STT

Verohallinto julkaisi viime viikolla uuden ohjeen , joka koskee alkoholijuomien ulkomailta tilaamista. Ohje selventää sitä, kenen tulee missäkin tapauksessa maksaa alkoholijuoman valmistevero ulkomailta tilattaessa.

Juomien hintaa merkittävästi lisäävä valmistevero pitää tosiaan maksaa ulkomailta tilattaessa aina, ellei sitten juomia tuoda henkilökohtaisesti matkustajatuontina.

STT uutisoi helmikuussa tapauksesta, jossa käräjäoikeus totesi säännösten olevan sekavia ja hylkäsi Suomeen alkoholia Virosta myyneen miehen kaikki syytteet. Vaikka verojakaan ei Suomeen luultavasti maksanut kukaan, ei edes veroseuraamuksia tullut. Alkoholia pystyi tilaamaan miehen nettisivustolta kotiin niin, että valtuutti nettimyyntisivustolla huolintayhtiön hoitamaan kuljetuksen.

Verotuksen lähtökohta on se, että aina kun alkoholia tilataan ulkomailta Suomeen, joku maksaa siitä verot. Se, kuka verot maksaa, taas riippuu siitä, onko kyseessä laissa määritelty etämyynti vai etäosto. Valmisteverotuslain mukaan etämyynnissä verot maksaa myyjä, etäostossa ostaja.

Käräjäoikeus totesi helmikuussa, että olemassa olevien ohjeiden perusteella on hankalaa selvittää, milloin on kyse etäostosta ja milloin etämyynnistä. Nyt Verohallinto vastasi tähän tarpeeseen valmisteverotuslakia koskevalla tulkintaohjeella, vaikkakin ohje on verottajan mukaan ollut tekeillä jo ennen käräjäoikeuden päätöstä.

Aiemmin ohjeita eri lakien tulkitsemiseen ovat antaneet esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, joka katsoo asiaa alkoholilain näkökulmasta. Tullin ohjeet taas koskevat verolainsäädäntöä. Verolainsäädäntö ei ota kantaa etämyynnin tai ostamisen laillisuuteen, mutta Valviran tulkinnan mukaan etämyynti on alkoholilain perusteella kokonaan laitonta.

Myyjä ei voi suositella kuljetusliikettä

Uudessa ohjeessa luetellaan aiempaa tarkemmin tavat, joilla ulkomailla toimiva myyjä on saattamassa ostajaa ja kuljetusliikettä yhteen, jolloin myynti on etämyyntiä. Jos myyjä sekaantuu kuljetukseen pitkällä tikullakaan, hän joutuu käytännössä maksamaan verot. Etäostosta on kyse silloin, kun ostaja järjestää kuljetuksen itse. Tällöin hän maksaa verot.

Koska ohje on verottajan, se koskee luonnollisesti vain verotusta. Tämänkään ohjeen noudattaminen ei ole takuu siitä, että myyjä tai ostaja noudattaisi alkoholilakia. Tai paremminkin, että he eivät rikkoisi sitä.

Sen ohjeesta toki ymmärtää, että suomalaisen korkean verotuksen takia peruspilsneriä tuskin kannattaa säästömielessä ulkomailta lähteä tilaamaan.

Miksi ei kerralla anneta kunnon ohjeita?

Miksi alkoholin etämyynnistä tai -ostamisesta on sitten niin vaikeaa saada yksiselitteisiä ohjeita, jotka kattaisivat kaikki eri säännökset? Eivätkö eri viranomaiset voisi vaikka yhteistyössä antaa selvää ohjetta siitä, mikä on laitonta, mikä laillista ja kuka maksaa verot?

– Verohallintoa luonnollisesti kiinnostaa se, että Suomeen tuodusta alkoholista maksetaan valmisteverot, ylitarkastaja Nina Kurki Verohallinnosta sanoo.

Kurki ymmärtää, että tilanne on tavallisen kansalaisen näkökulmasta hankala, kun käräjäoikeudellakin oli vaikeuksia tulkita ohjeita. Verottajan tehtävä ei kuitenkaan ole tutkia esimerkiksi alkoholilain säädöksiä. Hänen mukaansa vaikeutta yhteisen alkoholin etäosto- tai myyntioppaan tekemiseen voisi tulla juuri siitä, että eri viranomaiset katsovat asioita eri näkökulmista, kukin omastaan.

– Saattaisi se olla vähän outoa, jos ohjeessa lukisi, että alkoholin etämyynti on laitonta ja sen jälkeen siinä neuvottaisiin, että kenen ja milloin tästä toiminnasta pitää maksaa veroja, Kurki sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.