Väitös: Sota-aikana Kotiliesi muutti olennaisesti toiminta-ajatustaan – lehdestä tuli tehokas propagandakoneiston osa

Aunilan tuore väitöskirja tarkastelee naisihanteen muodostumista ja muokkautumista Kotiliedessä toisen maailmansodan aikana. Väitös tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 12. syyskuuta eli ensi lauantaina. MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA

Eeva Nikkilä-Kiipula / STT

"Kolmas pääsyyllinen kansamme kasvun pienenemiseen on tyttöjen koulukasvatus, joka on vieroittanut liian monta nuorta naista pois kotitalouden piiristä jättäen heidät vaille korvaamattoman arvokkaita taitoja, joiden puute vie pian sekä perheen että kansakunnan vararikkoon. Koko sivistysnaisen ihanne on meillä ollut aivan väärä."

Näin kirjoitti nimimerkki Seitsemän lapsen nuori äiti välirauhan aikana vuoden 1941 maaliskuussa ilmestyneessä Kotiliesi-lehden numerossa.

Siinä heijastuu Kotilieden talvisodan aikana tapahtunut toiminta-ajatuksen muutos, joka merkitsi filosofian maisteri Seija Aunilan mukaan lehden muuttumista osaksi suomalaista propagandakoneistoa.

Aunilan tuore väitöskirja tarkastelee naisihanteen muodostumista ja muokkautumista Kotiliedessä toisen maailmansodan aikana. Se tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 12. syyskuuta.

Kotiliedenkin piti tukea Suomen selviytymistä sodassa

Vuonna 1923 perustettu Kotiliesi oli aiemmin tukenut naisia kodinhoidossa ja kannustanut heitä kehittämään itseään.

– Sotaan asti Kotiliesi ajoi naisten vaikuttamismahdollisuuksia ja järkiperäistä kodinhoitoa. Mutta siellä oli myös asiaa siitä, miten nainen voi toteuttaa itseään ja saa tilaa omalle toimijuudelle, Aunila sanoo.

Sodan alkaminen muutti tilanteen, ja esille nousi ajatus, että Kotiliedenkin pitää tukea Suomea selviytymään sodassa.

– Päätoimittaja Alli Wiherheimo ei kokenut olevansa toimittaja, vaan hän katsoi tehtäväkseen tukea naista, mutta myös Suomen yhteiskuntaa. Hänellä ei ollut varsinaista journalistista missiota, vaan toinen missio.

Lehden sivuilla alkoivat näkyä naisiin kohdistetut sota-ajan keskeiset vaatimukset eli kiitollisuus miehensä ja poikansa uhraamisesta isänmaan hyväksi, kuuden lapsen synnyttäminen, nuorten naisten pidättäytyminen kouluttautumisesta ja varhainen avioituminen.

– Silloin Kotiliesi irtaantui moniarvoisuudesta ja siitä, että siellä olisi ollut journalistista arviota, miten asioita käsitellään. Lehden tekeminen muuttui missioksi, Aunila sanoo.

Puolison kaatumista ei voinut surra

Kotilieden kivijalaksi tuli Aunilan mukaan ajatus, jonka mukaan Suomi ei taistele vain Suomen, vaan länsimaisen sivistyksen puolesta. Lehden sivuilla alkoi näkyä uhri–sankari-kirjoittelun muoto, jossa uhrin antaja eli äiti tai vaimo kokee valaistumisen, jonka mukaan uhrin antaminen onkin hienoa.

Puolison ja pojan kaatumista ei tavallaan saanut surra. Tätä tuettiin Aunilan mukaan muun muassa sankarihautausmaiden perustamisella.

– Ne olivat kuin pyhättöjä, eivät persoonallisia. Niille ei saanut tuoda omia kukkia. Kaikki ristit olivat valkoisia. Kaikki oli yhteistä omaisuutta. Sankarit olivat kansakunnan yhteistä omaisuutta.

Tunteille ei saanut antaa tilaa lehdessä. Ei sallittu pelkoa, vihaa ja epätoivoa, joiden Aunilan mukaan ajateltiin murentavan moraalia.

Sen sijaan sankaruuden eri muodot alkoivat muodostua ja vahvistua Kotilieden sisällössä.

– Mies oli lähtökohtaisesti sankari rintamalla ja kaaduttuaan. Aviovaimo voi olla sankari, jos mies kaatui tai esimerkiksi haavoittui. Tällöin vaimon sankaruus tuli miehen kautta. Lisäksi olivat sankarilapset, joiden isä oli kaatunut.

Valmius antaa mi ehensä ja poikansa isänmaan uhriksi

Sota-ajan Kotiliedestä piirtyy kuva kotirintamanaisen ideaalista. Tällainen nainen oli Aunilan mukaan valmis antamaan miehensä ja poikansa isänmaan uhriksi.

– Tässä tipahtavat välimaastoon naiset, jotka avioliiton sijaan pyrkivät kouluttautumaan ja hakeutuivat perheen ulkopuolelle työelämään, esimerkiksi konttoriin.

Ylipäänsä nuoret naiset olivat Kotiliedelle hankala käsiteltävä aihe.

– Ideaalinaisen malli oli perheellinen nainen, jolla oli lapsia ja joka oli pienviljelijän emäntä. Hän tuotti myös ravinnon maalle. Siksi vaikkapa konttoristin tai liikeapulaisen elämä miellettiin turhaksi. Jos liikeapulainen oli vielä kaupunkilainen, se oli jotain todella itsekästä.

Neljän lapsen ideaali muuttui kuuden lapsen ideaaliksi

Aunilan mukaan Kotiliesi ohjeisti ideaalinaista synnyttämään paljon lapsia. Tällainen nainen myös tiesi, että hän antaa niitä tarvittaessa sankarina sitä mukaa kuin niitä taistelussa tarvitaan ja synnyttää lisää.

– Siitä tulee kuuden lapsen idea. Se alkoi Väestöliiton varapuheenjohtajan Elsa Enäjärvi-Haavion neljän lapsen ideaalina, mutta vaihtui hyvin nopeasti kuudeksi lapseksi.

Väestöliiton mainostauluihin Enäjärvi-Haavio halusi julistuksen "Sinäkin olet vastuussa siitä, kasvaako Suomen väkiluku vai surkastuuko se".

Kotilieden sivuilla pyrittiin vaikuttamaan etenkin nuoriin, naimattomiin naisiin. Kirjoituksissa asetettiin vastakkain koulutetun itsellisen naisen vaillinaiseksi jäävä elämä ja usean lapsen äidille tuoma elämän täyttymys. Samaa elämän täyttymystä pyrittiin vahvistamaan myös fiktiivisillä kasvutarinoilla.

"Hankalat" sotalesket ja varsinkin nuoret sotalesket

Sotaleskien rooli oli hankala käsitellä Kotiliedessä, koska nainen jäi aviomiehen kaaduttua Aunilan mukaan eräänlaiseen välitilaan. Ei oikein tiedetty, mitä sotaleski tekisi.

– Sotalesken tuli varjella sankarimiehensä muistoa. Ja koska hänen lapsensakin olivat sankarilapsia, uudelleen avioituminen ei tavallaan tullut kysymykseen. Mutta toisaalta, jos hän ei ollut synnyttänyt kovin montaa lasta, hän ei ollut oikein täyttänyt tehtäväänsä.

Todella hankalaksi koettiin nuoret sotalesket, jotka eivät olleet ehtineet synnyttää lainkaan lapsia. Heidänkin kohdallaan oli vahvana vaateena aviomiehen sankarimuiston vaaliminen.

– Mutta kun heillä ei ollut lapsia, heille tarjottiin mahdollisuutta auttaa yhteiskuntaa esimerkiksi hoitamalla sairaita tai orpoja.

Myöskään nuorten sotaleskien kohdalla uudelleen avioitumisen mahdollisuutta ei Kotilieden näkemyksen mukaan ollut olemassa.

Kotiliesi ja Eeva erosivat toisistaan kuin yö ja päivä

Toisen maailmansodan aikana Kotilieden lisäksi ilmestyi kaksi muuta kaupallista naisille suunnattua lehteä: Hopeapeili ja Eeva. Kotiliesi oli levikiltään kilpailijoitaan huomattavasti vahvempi.

Kotilieden kustantaja Yhtyneet Kuvalehdet ei Aunilan mukaan edellyttänyt lehden vetämää linjaa sota-aikana, ja niinpä se perusti naistenlehti Hopeapeilin. Siitä tuli enemmän asioita kyseenalaistava naistenlehti. Hopeapeilissä naisten toimijuus oli laajempi kuin vain sankariuhrien äitinä oleminen.

– Eeva ja Kotiliesi olivat kuin yö ja päivä. Ne edustivat kahta erilaista naistyyppiä.

Eeva-lehden nainen oli eskapistinen. Jutuissa hän seikkailee, lähtee Brasiliaan ja mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tai hän saattaa toimia vakoilijana. Hän ei ollut kiinni kenessäkään.

– Hän oli täysin itsellinen, ihan Lara Croft, joka painelee menemään missä milloinkin, Aunila naurahtaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut