Poroisäntä Vili Kurki junttaa poroaidan uusia mäntypaaluja soraiseen kangasmetsään omatekoisella paalutustyökalulla Kolarin Rautuvaaran maastoissa. Muonion paliskunnan poroisännällä aitatyömaata riittää niin paljon kuin ehtii tehdä. Tämän ja muiden aitojen on syytä olla pian kunnossa, sillä paliskunnan porokarjaa ryhdytään lähiviikkoina ettoamaan eli kokoamaan metsistä aitoihin.
Paliskunnan poroerotukset alkavat lokakuun jälkimmäisellä puoliskolla. Vasta lähempänä selviää, kuinka paljon poroja kannattaa ja voi teurastaa.
– Tälle kesälle tuli ehkä vähemmän vasoja. Teurasmäärät ovat hieman auki vielä. Vähennettävä niitä kuitenkin on, sanoo poroisäntä Kurki.
Lihasta voi tulla puutetta
Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila arvioi, että poronlihasta voi tulla puutetta. Syksyn erotuksissa teuraaksi päätynee jopa kolmannes normaalia vähemmän vasoja. Viime talven ankarat olosuhteet verottivat vasatuottoa ympäri poronhoitoaluetta.
Ollilan mukaan keskimäärin jopa puolet vaatimista jäi ilman vasaa. Syksyn erotuksissa teuraaksi päätyy eniten keväällä syntyneitä vasoja, joita on nyt jätettävä siitosporoiksi tulevia vuosia varten.
Poronlihan myynti hyytyi koronavirusepidemian takia keväällä täysin, toteaa poroisäntä Kurki. Kun ravintolat laitettiin kiinni, ei liha enää mennyt jalostajilla kaupaksi normaaliin tapaan. Turistien kaikkoaminen matkailukeskuksista puolestaan lopetti suoramyynnin, jossa poronhoitaja jalostaa itse lihan myyntikuntoon.
– Suoramyynti on kasvanut etenkin matkailukeskuksissa koko ajan isompaan rooliin. Tuleva talvi ja vuosi on siksi mielenkiintoinen, Kurki sanoo.
Anne Ollilan mukaan keväällä myymättä jäänyttä lihaa näyttää menneen hyvin kaupaksi kesän ja alkusyksyn aikana kotimaan matkailuinnostuksen seurauksena. Suomalaisesta poronlihasta puolet myydään suurille jalostajille ja puolet suoramyydään pienjalostamoiden kautta.
Poikkeustalvi tappoi tuhansia poroja
Poronhoitoa koettelivat myös viime talven poikkeukselliset olosuhteet. Runsas- ja raskaslumisen talven seurauksena jopa 15 000 poroa kuoli, ja kevään vasatuottokin jäi huonoksi. Paikoin porot eivät onnistuneet kaivamaan lumi- ja jääkerrosten alta jäkälää lainkaan.
Sienisatokin oli viime vuonna huono, ja siksi porokarja kohtasi talven tavallista heikommassa kunnossa, todetaan Luonnonvarakeskuksen selvityksessä. Lisäruokinta ja kasvanut työn määrä kasvattivat selvityksen mukaan poronhoidon kustannuksia jopa 80–90 prosenttia normaalia suuremmiksi.
Kasvaneet kustannukset ja vähentyvä teurastuotto ajaa toiminnanjohtaja Ollilan mukaan taloudelliseen ahdinkoon etenkin sellaisia poronhoitajia, jotka eivät ole onnistuneet säästämään rahaa pahan päivän varalle.
– Tulos on mennyt useimmilla nollille tai miinukselle. Jos tulee yhtä hankala talvi kuin viimeksi, konkursseja tulee varmasti, sanoo Ollila.
Luonnonvarakeskus teki selvityksensä maa- ja metsätalousministeriön pyynnöstä. Sitä käytetään pohjana päätettäessä, ryhdytäänkö poronhoitajille maksamaan korvauksia ankaran talven aiheuttamista tuhoista. Päätöksiä korvauksista on luvassa vasta syksyn edetessä, jolloin teurastuotto varmistuu erotusten edetessä.
Kesän ja syksyn sienisato on Lapissa kuitenkin nyt ollut hyvä, myös Muonion paliskunnan alueella. Porot saavat sienistä runsaasti energiaa, joten nyt paliskunnan porot ovat erittäin hyväkuntoisia.
– Ne vasat joita nyt on, ovat hyviä, sanoo poroisäntä Kurki.
Systemaattinen ruokinta tasaa vasatuottoa
Kaikissa poronhoitoalueen paliskunnissa poroja ruokitaan, toteaa Anne Ollila. Porojen ruokkimisella on pitkä historia.
– Aikoinaan savotoissa kerättiin kaadetuista puista luppoa poroille, Ollila kertoo.
Nykyinen ruokinta on systemaattista. Jos viime talven kaltaiset raskaslumiset talvet yleistyvät, porotalouden keskeisenä tehtävänä on Ollilan mukaan löytää aiempaa taloudellisempia ja ekologisempia keinoja porokarjan ruokkimiseen.
Nälkiintyneen poron ruokkiminen on vaikeaa, koska kesällä märehtivä poro vaihtaa ruuansulatusjärjestelmänsä toimintaa talven tullen. Säästöliekillä elävälle porolle suuri määrä ruokaa on shokki.
Porot voivat kulkea ravintoa etsiessään pitkiäkin matkoja. Viime talvena eteläisimpiä ruuan perässä vaeltaneita poroja haettiin Ollilan mukaan Kärsämäeltä Pohjois-Pohjanmaalta yli 100 kilometriä Oulun eteläpuolelta.
Poroisäntä Vili Kurjen mukaan suurinta osaa paliskunnan poroista ruokitaan maastoon. Tarharuokinnassa on lähinnä yksittäisten poronomistajien pienempiä tokkia.
Ruokinta vähentää porojen liikkumista talvella, koska niiden ei tarvitse etsiä ruokaa niin paljon. Tämä taas vähentää porojen paimentamisen tarvetta.
– Itse en nyt ruokinnasta varsinaisesti pidä, mutta kyllä se on käytännöllistä ja on tullut jäädäkseen, sanoo poroisäntä Kurki.