Lännen odotukset ovat matalalla, kun Venäjän ja Yhdysvaltojen presidentit kohtaavat ensi viikolla

Yhdysvaltojen ja Venäjän suhde on ollut kireä jo pitkään. Vasemmalla Joe Biden, oikealla Vladimir Putin. AFP / LEHTIKUVA

Heta Hassinen / STT

Suurta läpimurtoa ei ole odotettavissa, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Yhdysvaltojen Joe Biden kohtaavat keskiviikkona Genevessä. Lännen ja Venäjän suhteet ovat olleet huonot jo pitkän aikaa.

Kansainvälisen politiikan professorin Tuomas Forsbergin mukaan suurten odotusten puuttuminen tekee tapaamista edeltävästä tunnelmasta jopa poikkeuksellisen, jos sitä vertaa aiempiin kertoihin, kun Yhdysvaltojen ja Venäjän presidentit ovat kohdanneet toisensa ensimmäisen kerran kasvokkain.

– (Donald) Trumpin suhteen oli suuria odotuksia suhteiden paranemisesta, (Barack) Obamalla oli reset-politiikka (suhteiden uudelleen käynnistäminen), (George) W. Bush kertoi nähneensä Putinin sieluun, mikä antoi pohjan ajatukselle yhteisestä taistelusta globaalia terrorismia vastaan, Forsberg kuvailee STT:lle.

Forsberg on kansainvälisen politiikan professori Tampereen yliopistossa ja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja.

Kyse on pelin avaamisesta

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyri Lavikainen arvioi niin ikään yleisen käsityksen olevan, ettei presidenttien ensimmäisessä kahdenvälisessä huipputapaamisessa saavuteta mitään merkittäviä askelia.

Kyse on enemmänkin pelin avaamisesta, kun presidentit pääsevät katsomaan toisiaan silmästä silmään.

– Biden itse todennäköisesti toistaa tuttua mediassa viljelemäänsä viestiä eli sitä, että Yhdysvallat vastaa nyt Venäjän toimiin tiukemmin kuin Trump, Lavikainen sanoo STT:lle.

Vaikka maiden väliset suhteet ovatkin kireät, niiden ei toisaalta odoteta kiristyvän entisestään tapaamisen jälkeen.

– Odotukset ovat siinä, että heikkenemisen kierre loppuisi ja maat voisivat aloittaa joitain yhteistyön prosesseja, Forsberg pohtii.

Tapaamisen tulokset lienevät Yhdysvaltojen kannalta paremmat kuin kolme vuotta sitten. Yhdysvaltojen edellisen presidentin Trumpin ja Putinin tapaaminen Helsingissä vuonna 2018 aiheutti kohun, kun Trumpin katsottiin myötäilevän liikaa Putinia. Tapaamisen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Trump näytti hyväksyvän mukisematta Putinin väitteet, ettei Venäjä ollut pyrkinyt vaikuttamaan Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaaleihin.

Asevalvontaneuvottelujen jatko todennäköinen

Sekä Forsberg että Lavikainen arvioivat, että edistystä Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä voi tapahtua muutamissa, tarkasti rajatuissa kysymyksissä.

Lavikainen nostaa esimerkiksi asevalvontaneuvottelujen jatkamisen. Aihepiiri on sellainen, josta Yhdysvallat ja Venäjä ovat pystyneet sopimaan aiemminkin.

– Eihän ydinasevalvonnasta keskustella ystävien kanssa, vaan vastustajien ja potentiaalisten vihollisten kanssa.

Lavikainen ennustaa, että huipputapaamisen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa presidentit todennäköisesti toteavat, että keskusteluja asevalvonnasta jatketaan.

Maat sopivat uuden START-sopimuksen jatkosta nopeasti Yhdysvaltojen presidentinvaihdoksen jälkeen. Nyt vuoteen 2026 ulottuvalla sopimuksella rajoitetaan strategisia ydinaseita ja niiden kantolaitteita.

Sopimusta ei voi enää uusia, minkä vuoksi tieto asevalvontaneuvottelujen jatkamisesta olisi Lavikaisen mukaan tärkeä.

Forsberg muistuttaa, että asevalvontaneuvottelujen käyminen on pitkä prosessi.

– Vaikka neuvottelut eivät ole ison kuvan kannalta suuri asia, ne luovat kuitenkin suhteisiin hieman vakautta, Forsberg sanoo.

Liittolaisten tapaamisella merkitystä

Forsberg näkee symbolisen merkityksen siinä, että ennen Putinin tapaamista Biden tapaa ja kuuntelee eurooppalaisia johtajia G7-kokouksessa, Naton huippukokouksessa sekä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa.

Eurooppalaisille kumppaneille on Forsbergin mukaan merkittävä helpotus jo se, että Biden vahvistaa tapaamisten aikana sitoutumisensa transatlanttisten suhteiden kehittämiseen. Auki jää, miten paljon Biden lopulta tuo esiin liittolaistensa kantoja tapaamisessaan Putinin kanssa.

Forsberg ja Lavikainen arvioivat, että Yhdysvaltojen ja Venäjän tapaamisella ei välttämättä ole suurta vaikutusta siihen, miten EU:n ja Venäjän suhteet kehittyvät. He näkevät linjausten koordinoinnin kuitenkin tärkeäksi niin Yhdysvaltojen ja EU:n välillä kuin EU:n sisällä.

– Vaikka Venäjä suhtautuu EU:hun nihkeästi, se ei tarkoita sitä, ettei EU-maiden kannattaisi koordinoida Venäjä-politiikkaansa, Lavikainen sanoo.

Saksa määrittelee EU:n Venäjä-linjaa

Se, millaiseksi EU:n Venäjä-suhde lähiaikoina kehittyy, riippuu Forsbergin mukaan paljon Saksasta ja Saksan tulevan liittokanslerin linjauksista.

Jos kristillisdemokraatit säilyttävät asemansa liittokansleripuolueena, linjaan tuskin tulee suurta muutosta, koska kansleriehdokas Armin Laschetin tiedetään seurailevan ulkopoliittisissa linjauksissa Angela Merkelin jalanjälkiä.

Kärkikahinoissa mukana oleva vihreät sen sijaan on ajanut varauksellisempaa ja hieman tiukempaa Venäjä-linjaa.

– (EU:n) Venäjä-politiikassa mennään Saksa-vetoisesti tai Saksa–Ranska-vetoisesti. Vaikka Ranska välillä on aloitteellinen Venäjä-politiikassa, se ei muuta EU:n politiikkaa isommin, Forsberg arvioi.

EU:n ulkosuhdehallinnossa valmistellaan parhaillaan raporttia EU:n Venäjä-suhteen kehityksestä. EU-maiden johtajien odotetaan keskustelevan aiheesta juhannuksen huippukokouksessaan.

Venäjä ei ole ollut halukas korjaamaan huonoja suhteitaan EU:n kanssa, vaan maa pikemminkin haluaisi hoitaa asioita kahdenvälisesti.

Putinille ylipäätään vaikuttaa sopivan hyvin kansainvälisten suhteiden hoito kahdenvälisissä tapaamisissa. Tämän vuoksi Lavikainen uskoo, että Putin on varsin mielissään ensi viikon Biden-tapaamisesta.

– Kyllä hän lähtee katsomaan, että tämäntyyppisissä neuvottelussa Venäjällä on lähinnä voitettavaa, ei ainakaan hävittävää.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut