Suomen kantasolurekisterissä on tällä hetkellä noin 55 000 jäsentä, mutta lisää tarvittaisiin kipeästi. Mitä suurempi kantasolurekisteri on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jokaiselle kantasoluja tarvitsevalle potilaalle löytyy sopiva luovuttaja. Kantasolusiirtoja käytetään vaikeiden veritautien hoitoon.
Uusille jäsenille on suuri ja jatkuva tarve, kertoo Suomen Punaisen Ristin kantasolurekisterin ylilääkäri Matti Korhonen. Rekisteriin liittyminen ei vielä tarkoita kantasolujen luovutusta.
– Tavoitteenamme on, että saisimme rekisteriin vuosittain 5 000–10 000 uutta jäsentä. Yli 70 prosenttia Suomen kantasolurekisterin jäsenistä on naisia, ja naisia tarvitaan tietenkin jatkossakin, mutta erityisen suuri tarve on miehille, sillä myös sukupuolella voi olla merkitystä, kun etsitään sopivaa luovuttajaa, Korhonen sanoo.
Kantasolurekisteriin liittyvän on oltava perusterve ja 18–35-vuotias. Luovuttajan ja potilaan kudostyyppien on sovittava yhteen erittäin tarkasti, mistä syystä oikean luovuttajan löytäminen voi olla todella hankalaa.
Kantasolurekisteri on maailmanlaajuinen, ja eri maiden kantasolurekistereissä on yhteensä yli 40 miljoonaa jäsentä. Korhonen kertoo, että yksikään maa ei ole kantasolusiirteiden suhteen omavarainen: Suomeen tuodaan siirteitä ulkomailta, ja suomalaiset luovuttajat luovuttavat kantasoluja myös ulkomaalaisia potilaita varten.
Suomessa tehdään vuosittain 160–180 kantasolusiirtoa. Näistä 30–40:ssä käytetään suomalaisen luovuttajan kantasoluja.
– Joka vuosi on noin kymmenen suomalaispotilasta, joille ei löydy sopivaa luovuttajaa, mikä johtaa potilaan menehtymiseen. Lisäksi 20–30 suomalaispotilaalle ei löydy ”täydellistä” luovuttajaa, ja kantasolusiirto joudutaan tekemään hieman huonommin sopivalla luovuttajalla tai jollakin kokeellisemmalla menetelmällä.
Luovutus ei ole vielä kaikille tuttua
Kantasolusiirto tehdään useimmiten leukemiapotilaalle, mutta kantasoluja tarvitsevat Korhosen mukaan myös hemoglobiinitaudeista kärsivät sekä immuunipuutteiset henkilöt. Immuunipuutteinen lapsi syntyy puutteellisella elimistön immuunijärjestelmällä eikä saa puolustauduttua bakteereita, viruksia ja muita infektioita vastaan.
– Tällaisessa tapauksessa lapsi usein menehtyy ensimmäisen ikävuotensa aikana, ellei hänelle tehdä kantasolusiirtoa, Korhonen kertoo.
Kantasolujen tarve on Korhosen mukaan hiljalleen lisääntynyt siitä asti, kun kantasolurekisteri perustettiin vuonna 1992. Taudit itsessään eivät ole lisääntyneet, vaan kantasolusiirtoja on opittu tekemään paremmin, minkä ansiosta niitä saadaan nykyään tehtyä myös iäkkäämmille potilaille. Tämä on lisännyt kantasolujen tarvetta.
Korhonen epäilee, että moni suomalainen ei ole vielä tietoinen siitä, että kantasolujakin olisi mahdollista luovuttaa. Verenluovutus on selvästi tutumpi asia: noin viisi prosenttia suomalaisaikuisista luovuttaa verta säännöllisesti.
Korhosen mukaan monella kantasolurekisteriin liittyvistä henkilöistä on läheinen tai tuttava, joka on sairastunut leukemiaan.
– Suuri merkitys on myös sillä, jos potilas tai omainen kertoo sosiaalisessa mediassa oman tarinansa. Se on voimakas, pysäyttävä viesti, joka usein herättää auttamisenhalun.
Soluja kerätään luuytimestä tai verestä
Vain pieni osa kantasolurekisterin jäsenistä pääsee luovuttamaan kantasoluja. Joskus menee hyvinkin pitkä aika ennen kuin löytyy ”osuma”, kudostyypit sopivat yhteen ja luovuttaminen tulee ajankohtaiseksi, Korhonen sanoo.
– Kantasoluluovutuksen jälkeen luovuttaja saa itse päättää, jääkö hän rekisteriin. Sama luovuttaja voi siis auttaa useammankin kerran, jos hänen kudostyyppinsä on sellainen, että se sopii useammallekin potilaalle. Suomestakin löytyy tällaisia luovuttajia.
Kantasoluja voi Korhosen mukaan luovuttaa kahdella tavalla: luuytimestä tai verestä. Lähes kaikki lasten kantasolusiirrot tehdään luuydinsiirtoina. Aikuisille tehtävissä siirroissa kantasolut kerätään useimmiten luovuttajan verenkierrosta.
Suomen kantasoluluovutukset tehdään Meilahden sairaalassa Helsingissä.
Luuydinsiirrossa luovuttaja nukutetaan, ja kantasolut kerätään ristiselästä, lantion luista. Potilas kotiutuu samana päivänä.
– Alaselkä on arka muutaman päivän. Yleensä luovuttaja pärjää tavallisilla särkylääkkeillä. Hän saa muutaman päivän sairauslomaa ja korvauksena palkanmenetykset ja matkakulut, Korhonen kuvailee.
Kun kantasolut kerätään verestä, luovuttaja saa sairaalassa neljänä päivänä kerran päivässä pistoksella lääkettä, joka irrottaa kantasolut luuytimestä ja saa ne kiertämään veressä. Lääke aiheuttaa särkyjä, joita hoidetaan särkylääkkeillä.
Viidentenä päivänä luovuttaja luovuttaa verta kyynärtaipeesta, ja kantasolut kerätään verestä talteen. Luovuttaja on viisi päivää sairauslomalla, ja myös tässä tapauksessa hänelle korvataan ansionmenetykset ja matkakulut.
– Kantasolujen luovutus on siis selvästi rasittavampi toimenpide kuin verenluovutus, eli siinäkin mielessä kantasolurekisteriin liittyvät henkilöt ovat todellakin sankareita, Korhonen toteaa.