Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Taiwanin valloitus olisi kirkkain timantti Xi Jinpingin kruunussa – sotilaallisen hyökkäyksen riskit olisivat silti valtavat kommunistipuolueelle, jolta Kiinan presidentti saa valtansa

Kun Kiinan kommunistipuolueen keskuskomitea viime vuoden lopulla siunasi presidentti Xi Jinpingin jatkamisen vallassa myös toisen virkakautensa jälkeen, se sinetöi Xin aseman Kiinan lähihistorian henkilökohtaisesti vahvimpana johtajana. Julkilausuma on vasta kolmas puolueen historiassa.

Xin asemaa on verrattu jopa puhemies Mao Zedongiin. Moni on miettinyt sitä, mihin Xi aikoo valtaansa vielä käyttää. Huomio kääntyy helposti Taiwanin suuntaan. Kiina pitää itsenäisesti hallinnoitua saarta kapinallisena maakuntanaan, mutta tähän asti se on jättänyt hyökkäämättä saarelle muun muassa Yhdysvaltain väliintulon pelotteen vuoksi.

Sotaa ehkäisevänä tekijänä on pidetty Kiinan kommunistipuolueen konsensuspolitiikkaa. Xi Jinpingin asema on saattanut kuitenkin muuttaa tätä asetelmaa, pohditaan nyt Yhdysvalloissa.

– Xin dramaattinen nousu viittaa siihen, että hän näkee itsensä Kiinan Napoleonina, vaatimattomista oloista nousseena miehenä, joka palauttaa kansakuntansa ylpeyden ja nujertaa sen viholliset, kirjoitti kolumnisti Henry Olsen marraskuussa Washington Post -lehdessä.

Olsenin mukaan historian sivuille tähtäävät ihmiset eivät yleensä toimi hitaasti tai kaihda riskejä, ja mikäli 68-vuotias Xi mielii Kiinan yhdistäjäksi omana elinaikanaan, hänellä alkaa jo olla kiire ratkaista Taiwanin ongelma tavalla tai toisella.

"Kuin elefantti ja hiiri"

Kiinan nykyinen presidentti eroaa selvästi maan aiemmista johtajista myös Helsingin yliopistossa työskentelevän taiwanilaissyntyisen professori Julie Yu-Wen Chenin mukaan.

– Xi Jinpingiä edeltäneet johtajat olivat liberaalimpia ja halukkaampia avaamaan yhteiskuntaa sekä tekemään yhteistyötä länsimaiden kanssa. (...) Xi Jinping haluaa näyttää olevansa se ihminen, joka ratkaisi vaikean Taiwanin ongelman. Hän saattaa olla halukkaampi ryhtymään sotilastoimiin, Chen sanoo STT:lle.

Suomen kaksoiskansalaisuuden saanut Chen ei usko siihen, että Kiinan kommunistihallinto voisi koskaan päästää irti Taiwanista ja suvaita sitä itsenäisenä valtionaan ja naapurinaan.

– Kiinalainen psyyke ja narratiivi on, että Kiina kärsi suuren nöyryytyksen 1900-luvun alkupuolella, kun ulkovallat repivät maata kappaleiksi ja Kiina oli altavastaajan asemassa. Kiinan kansaa muistutetaan kerta toisensa jälkeen siitä, että tämä oli häpeällistä ja Taiwanin ongelma on seurausta tuosta synkästä historiasta, joka pitää korjata. (...) On Kiinan hallituksen ja kommunistipuolueen perustavanlaatuinen periaate, että Taiwan on jälleen yhdistettävä kiinalaiseen emomaahan, kuvailee Chen Kiinan hallitsijoiden ajattelua.

Sodan puhjetessa Chen ei elättele toivoa siitä, että Taiwan kykenisi säilyttämään itsenäisen järjestelmänsä.

– Se on kuin elefantti ja hiiri. Taiwan on loppupeleissä pieni saari, ja jos Kiina hyökkää, on peli menetetty. Tämä ei kuitenkaan olisi looginen ratkaisu Kiinalle, sillä mitä se hyötyisi Taiwaniin hyökkäämisestä? Eipä paljoakaan, Chen sanoo.

"Kiinan pitäisi muuttua, ei Taiwanin"

Hyökkäykselle saattaisi Chenin mukaan silti löytyä sisäpoliittisia syitä. Pitkään jatkuneesta kasvustaan huolimatta Kiinalla on merkittäviä ongelmia, ja yksi tapa vetää huomiota pois näistä on tyytymättömyyden kanavointi ulkoiseen kriisiin.

– Mielestäni Kiinan pitäisi olla se, joka muuttuu, ei Taiwanin. Kommunistihallinnon olisi mietittävä uusiksi lähestymistapansa, mutta nykytilanteessa se näyttää olevan epätodennäköistä, koska Kiinalla on vahva johtaja, joka haluaa Kiinan käyttäytyvän tällä tavoin, Chen sanoo.

Taiwan on hakenut helpotusta tilanteeseensa kansainvälisyydestä. Tätä vaikeuttaa se, että kansainvälisillä areenoilla pienikin vihjaus Taiwanin itsenäisyyden tunnustamisen suuntaan ulkomaalaisten päättäjien suusta johtaa välittömään Kiinan vastaiskuun ulkomaankaupassa.

Sen on saanut tuntea nahoissaan Liettua, joka antoi Taiwanin avata edustuston maassa Taiwanin nimellä pääkaupunki Taipein sijasta.

Kiinan närkästykseltä eivät ole säästyneet edes julkisuuden henkilöt. Taiwania omaksi maakseen haastattelussa kutsunut showpainija ja näyttelijä John Cena pyysi viime vuonna lipsahdustaan nöyrästi anteeksi kiinalaisessa sosiaalisessa mediassa julkaistulla videolla – vieläpä mandariinikiinaa puhuen.

Onko Xin asema julkikuvaa?

Suomalaistutkijoista Ulkopoliittisen instituutin Jyrki Kallio nostaa esiin sen mahdollisuuden, että Xi Jinpingin henkilökohtainen valta voi olla osin lumetta ja vahvan johtajan julkisivun takana olisi lopulta kommunistipuolueen vanha konsensuspolitiikka.

– Ensimmäinen vaihtoehto on se, että Xi on itse rakentanut asemansa. Toinen se, että hän on johdossa puolueen armosta, eli tässä tilanteessa on katsottu, että Kiinan hajoamisen estämiseksi tarvitaan vahvaa johtajaa. Itse olisin taipuvaisempi pitämään toista vaihtoehtoa todennäköisempänä, mutta puolueen sisäinen rakenne on niin läpinäkymätön, ettemme voi tietää vastausta.

Laajemman sotilaallisen konfliktin uhkaan hän ei kuitenkaan usko.

– En pidä sitä lainkaan todennäköisenä. Tai sanotaan, että pienimuotoinen konflikti lähialueilla on mahdollinen, koska seudulla on niin paljon sotilaallista jännitettä, mutta en pidä todennäköisenä sitä, että Kiina ryhtyisi täysimittaiseen valtaukseen lähiaikoina.

Tähän on Kallion mukaan kaksi syytä. Yhtäältä Kiinan talous on kiinni kansainvälisessä kaupassa ja kiinalaisilla yrityksillä on liiaksi yhteisiä intressejä ja toimintaa taiwanilaisyritysten kanssa, jotta Kiina uskaltaisi riskeerata kaikkea sitä sodassa. Toisaalta myös Kiinan oman kansan suhtautuminen sotaan on avoin kysymys.

– Kiinan nuoriso on toki isänmaallista ja kysyttäessä sanovat, että Taiwan on liitettävä tarvittaessa vaikka sotilaallisesti, mutta käytännön tilanteessa on isoja kysymysmerkkejä. Vanhemmalle väestölle kyse on enemmän kuin veljeskansasta, sillä ihmisillä on sukulaisia salmen toisella puolen.

Kiina ei ole käynyt sotaa vuosikymmeniin

Myös nykyajan kiinalaisten sietokyky omille tappioille on tuntematon. Kiina ei ole ollut varsinaisessa sodassa sitten vuonna 1979 Vietnamia vastaan käydyn lyhyen rajasodan. Raskaita tappioita aiheuttava Taiwanin-hyökkäys voisi erityisesti epäonnistuessaan kääntää yleisen mielipiteen puoluetta vastaan. Se löisi särön suureen kertomukseen, jota kommunistipuolue on kiinalaisille jo vuosikymmenet kertonut.

– Kiinan kommunistisen puolueen vallan oikeutus perustuu historialliseen kertomukseen, jonka mukaan puolue on vapauttanut Kiinan niistä nöyryytyksistä, joita ulkovallat sille aiheutti. Kyvyttömyys liittää Taiwan osaksi muuta Kiinaa ja saavuttaa totaalinen voitto (vuosien 1927–1949) sisällissodassa on yksi näistä nöyryytyksistä, Kallio sanoo.

Kiina on jo ratkaissut Macaon ja Hongkongin kysymykset omaksi edukseen, mutta suomalaistutkijan mukaan aika on voinut jo ajaa ohitse siitä, että Taiwan saataisiin emomaan haltuun.

– Kenellekään Kiinan johtajalle ei voisi olla suurempaa voittoa kuin se, että Taiwanin kysymys saataisiin ratkaistua, mutta Xi ei hänkään voi tosiasioille mitään. Väittäisin, että Taiwanin yhdistyminen Kiinaan ei ole mahdollista hänen valtakaudellaan, eikä se todennäköisesti tule olemaan mahdollista enää koskaan. Missä määrin Xi tämän tiedostaa on kysymysmerkki, mutta oletan hänen olevan realisti, Kallio sanoo.

Kallion mukaan viimeisen parin vuosikymmenen ajan taiwanilaisten oma identiteetti on mullistunut, eivätkä he enää pidä itseään kiinalaisina tai edes puoliksi kiinalaisina, vaan taiwanilaisina. Kiina ei myöskään ole tehnyt mitään vakuuttaakseen taiwanilaisia emomaahan liittymisen viisaudesta, kun se nujersi Hongkongin poliittiset vapaudet.

Kiina on pitänyt Taiwanin kysymyksen ratkaisemisen takarajana kansantasavallan perustamisen satavuotispäivää vuonna 2049.

– Siihen on onneksi vielä aikaa. Kiinalla ei ole välitöntä kiirettä kysymyksen ratkaisemiseksi, emmekä tiedä miltä maailma silloin näyttää tai kommunistinen puolue, sikäli mikäli se on edelleen olemassa.