Kun Bernardine Evaristo kirjoitti teostaan Tyttö, nainen, toinen (Girl, Woman, Other), maailmalla alkoi tapahtua. Mustiin kohdistuvaa syrjintää vastustava black lives matter -liike sai enenevässä määrin kansainvälistä huomiota, ja me too -ilmiö nosti naisten kohtaaman seksuaalisen häirinnän globaaliksi puheenaiheeksi.
Kahdentoista päähenkilön, joista suurin osa on mustia brittinaisia, tarinat kertova teos alkoi kesken kirjoittamisen olla äärimmäisen ajankohtainen monella tasolla.
– Ajattelin, että tunnen oloni huijatuksi, jos ihmiset eivät lue kirjaa, sillä se osui niin hyvin yhteen silloin meneillään olevien keskustelujen kanssa, Evaristo kertoo STT:lle Helsingissä vieraillessaan Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalilla.
Kirja julkaistiin 2019, ja se sai kehuvia arvosteluja – kuten Evariston tekstit yleensä saavat –, mutta läpimurtoa ei vielä tapahtunut. Vasta kirjallisuuden Booker-palkinto muutti tilanteen: sen myötä monenlaiset yleisöt tarttuivat teokseen. Tyttö, nainen, toinen alkoi kerätä myös muita palkintoja ja oli muun muassa Yhdysvaltain ex-presidentin Barack Obaman valinta yhdeksi vuoden 2019 parhaista kirjoista.
Evaristo sai ilokseen huomata, että värillisten naisten tarinoista löytyi samaistumispintaa kaikenlaisille ihmisille.
– Nyt työhöni ovat tutustuneet nekin ihmiset, jotka eivät yleensä päätyisi teosteni pariin. Vanhat valkoiset miehet ovat tulleet kertomaan, että he voivat samaistua kirjojeni teemoihin omasta näkökulmastaan.
Moninaiset näkökulmat muovaavat keskustelua
Samaistumisen mahdollisuus syntyy Evariston luomien hahmojen moniulotteisuudesta. Tyttö, nainen, toinen pyrkii näyttämään, että ei ole yhtä ainoaa tapaa olla musta nainen – mikä pätee kaikkiin muihinkin ihmisryhmiin. Keskiössä on siis intersektionaalisuus eli se, kuinka sukupuolen lisäksi monet muutkin tekijät vaikuttavat niin etuoikeuksiimme kuin syrjintäänkin.
Evaristo ei tavoittele julkisen keskustelun muokkaamista vaan sen tarkastelua monenlaisista näkökulmista. Esimerkiksi Tyttö, nainen, toinen esittelee myös keskenään ristiriitaisia perspektiivejä.
– Jos seurauksena on se, että keskustelu muovautuu, sehän on mainio lopputulos.
Kirjailija sanoo olevansa innoissaan siitä, kuinka jaetun ihmisyyden kuvaus auttaa kirjaa saavuttamaan lukijoita myös muualla kuin siinä ihmisryhmässä, jonka elämää teokset kuvaavat. Lukeminen auttaa asettumaan toisen asemaan ja tilanteisiin, joihin ei omassa elämässä päädy. Siksi Evaristo painottaa, ettei vaikkapa seksuaalivähemmistöistä kertovaa kirjaa ole tarkoitettu vain seksuaalivähemmistöjen vaan aivan kaikkien luettavaksi – ja lopputuloksena ehkä ymmärrämme toisiamme paremmin.
Jälkipyykkiä jaetusta palkinnosta
Tyttö, nainen, toinen jakoi Booker-palkintonsa Margaret Atwoodin Testamentit-teoksen (Testaments) kanssa. Palkinnon jakamisesta heräsi tuolloin valtavasti keskustelua, sillä jotkut näkivät sen vähentävän ensimmäisenä mustana naisena Bookerin saaneen Evariston tunnustuksen arvoa.
Evaristo on saanut vastata kysymyksiin aiheesta loputtomasti. Hän painottaa, ettei palkinnon jakamisella ollut hänelle mitään merkitystä, vaan sen vaikutus hänen uraansa oli joka tapauksessa valtava.
– Margaret on globaali ikoni, ja palkinnon vaikutus hänen elämäänsä oli erilainen kuin minun. Itse en ollut silloin yhtä tunnettu, ja yhtäkkiä minut tunnettiin kaikkialla.
Väite siitä, että palkinnon arvo olisi jotenkin kärsinyt kahtiajaosta, ei hetkauta Evaristoa.
– Vain minä itse tiedän, mitä palkinto minulle merkitsi.
Sitä paitsi kiistely toi kummallekin kirjalle enemmän huomiota kuin voitto itsessään olisi tuonut. Asia nousee Evariston mukaan usein uudelleen esiin vuosittaisen palkintotilaisuuden yhteydessä.
Kirjallisuus monimuotoistuu - ehkä pysyvästi?
Bookerin kaltainen tunnustus voi lisätä painetta seuraavaa romaania kirjoittaessa. Evaristo sanoo nauraen väistäneensä luodin sillä, että häneltä ei ole julkaistu kaunokirjallista teosta sitten Tyttö, nainen, toisen. Viime vuonna julkaistiin englanniksi omaelämäkerta Manifesto: On Never Giving Up.
Parhaillaan Evaristo työskentelee teatterin parissa. Ideoita tuleville romaaneillekin on, mutta niistä hän ei halua vielä kertoa enempää.
Taiteellisen työnsä lisäksi Evaristo on luovan kirjoittamisen professori, ja hän on tekemisissä nuorien kirjoittajien kanssa. Hänen mukaansa kirjallisuusala monimuotoistuu koko ajan.
Se, että Tyttö, nainen, toinen nosti esiin myös paitsi mustia naisia myös esimerkiksi ei-binäärisiä ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia hahmoja, on kirjoittajan mukaan osaltaan avannut ovia niille, jotka eivät perinteisesti ole päässeet kustantajien listoille.
– En usko, että esimerkiksi värillisille kirjoittajille Britannian kustannusalan historiassa on ollut parempaa aikaa. Elämme kiinnostavia aikoja, sillä nähtäväksi jää, jatkuvatko asiat näin vai onko kyse ohimenevästä ilmiöstä.