Venäjän aloittamasta suurhyökkäyksestä Ukrainaan on parin viikon kuluttua kulunut sata päivää, eikä mikään viittaa siihen, että seuraavat sata päivää olisivat erityisen menestyksekkäitä Venäjän "erikoisoperaatiolle".
Painopiste taisteluissa on nyt Itä-Ukrainassa. Tilanne alkaa kääntyä Venäjän tappioksi, sillä sen valloituspyrkimykset Ukrainan itäisissä osissa eivät ole johtaneet merkittäviin voittoihin – päinvastoin.
Venäjän heikko menestys konkretisoituu nyt erityisesti Izjumin alueella Harkovasta kaakkoon. Maanpuolustuskorkeakoulun apulaissotilasprofessori Antti Paronen kertoo, että Venäjän tarkoituksena on ollut keskittää joukkojaan niin, että ukrainalaisia jäisi valtavaan mottiin. Tämä ei kuitenkaan ole onnistunut, vaan Venäjä on kokenut merkittäviä tappioita hyökkäysyritystensä aikana, ja nyt mottiin joutuminen tai huoltoyhteyksien katkeaminen uhkaa sitä itseään.
– Kun mennään eteenpäin kuukausi kuukaudelta, sitä pienemmiltä venäläisten saavutettavissa olevat tavoitteet alkavat vaikuttaa noin maantieteellisesti.
Izjum sijaitsee karkeasti Harkovan ja satamakaupunki Mariupolin välissä, lähempänä Harkovaa.
– Harkovasta etelään Luhanskin suuntaan on hyökkäyksen ja puolustuksen painopistealue. Sieltä tultaessa kohti Krimiä ja edettäessä Odessan suuntaan nähdään pattitilannetta puolin ja toisin, ja Krimin pohjoispuoleisella alueella mahdollisesti linjojen takaista ukrainalaista sissitoimintaa, Paronen kiteyttää sodan tämänhetkisen tilanteen.
Britannian sotilastiedustelun tänään julkistaman katsauksen mukaan eräitä korkea-arvoisia venäläisiä upseereita olisi erotettu, sillä nämä eivät ole suoriutuneet tehtävistään toivotusti.
Kesä voi muuttaa sodan kulkua
Paronen arvioi, että jo lähiaikoina Ukrainalle avautuisi huomattavia mahdollisuuksia vaikuttaa taisteluiden kulkuun, mikäli se onnistuisi laajentamaan Harkovan alueen vastahyökkäystä ja näin vaikeuttamaan venäläisten Izjumin suunnan huoltoyhteyksiä.
– Ukrainalaisille syntyy sekä taktinen että operatiivinen aloite. Eli ukrainalaisille alkaa muodostua kyky kääntää Itä-Ukrainan taistelu omaksi edukseen. Mikäli se onnistuu, on se skenaariona varsin merkittävä tässä sodassa.
Ukraina saa yhä enemmän käyttöönsä läntistä aseapua. Maahan toimitetaan muun muassa taisteluajoneuvoja, tykistöä ja ampumatarvikkeita, Paronen luettelee.
– Ehkä kesän puolivälissä tai loppukesästä alamme nähdä uusia perustettuja, varustettuja ja harjoitettuja ukrainalaisia operatiivisiin vastahyökkäyksiin kykeneviä prikaatikokoisia joukkoja. Niillä käännettäisiin edelleen sodan kulkua niin, että venäläisiä joukkoja lyötäisiin hajalle.
Yhdessä prikaatissa on yleensä joitain tuhansia sotilaita. Esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusministeriö kertoo prikaatin kooksi 3 000–5 000 sotilasta.
Tappioluvut ovat epäselviä
Parosen näkemykset ovat samansuuntaisia Pääesikunnan entisen tiedustelupäällikön Pekka Toverin tuoreen artikkelin kanssa. Toveri kirjoittaa Suomen Sotilas -julkaisussa, että Venäjä on kärsinyt suuria tappioita samalla, kun ukrainalaiset ovat työntäneet vastahyökkäyksillään Harkovan suunnassa venäläisiä lähemmäksi Venäjän rajaa.
– Tämä uhkaa venäläisten huoltoreittejä ja on pakottanut sitomaan joukkoja sivustan suojaamiseen. Venäläiset ovat ilmeisesti luopuneet tavoitteistaan saavuttaa suurempi läpimurto itäisessä Ukrainassa sekä koko Donbassin valtaamisesta, Toveri kirjoittaa.
Hänen mukaansa Venäjän suurimmat haasteet ovat henkilöstötappiot ja huono henki.
Tappioiden määristä ei ole käytettävissä tarkkoja tietoja. Ukraina on ilmoittanut, että Venäjä olisi menettänyt kaikkiaan noin 28 000 sotilasta kaatuneina. Riippumatonta vahvistusta ei ole. Venäjän kokonaistappioluvut nousevat, kun mukaan lasketaan haavoittuneet, kadonneet tai vangiksi joutuneet. Britannian sotilastiedustelun viime sunnuntaina julkaisemassa arviossa Venäjä olisi menettänyt noin kolmanneksen operaation maajoukoistaan.
Ukrainan tappioluvuista ei ole esitetty riippumatonta tietoa.
Ei ole, mistä ottaa
Millainen sitten on Venäjän voima ja kyky sotaoperaationsa edistämiseksi? Maanpuolustuskorkeakoulun Paronen kuvailee kyvykkyyttä joko rajattomaksi tai pieneksi.
Rajattoman kyvyn vaihtoehdossa Venäjä määräisi yleisen liikekannallepanon ja julistaisi sotatilan.
– Se saisi satojentuhansien koulutettujen reserviläisten miehistövoimaa ja varmuusvarastoista otettavaa kalustoa käyttöönsä ja keskitettyä merkittäviä joukkoja sota-alueelle.
Toisaalta Venäjän sotilaallista kykyä voi pitää pienenä siksi, että sen tappiot ovat olleet huomattavia.
– Panssarikalustosta on kärsitty joidenkin joukko-osastojen osalta noin 50 prosentin tappioita ja henkilötappiot lähenevät jo kolmeakymmentä prosenttia. Tällaisissa oloissa joukot altistuvat entistä enemmän uusille tappioille.
Venäjä on ajanut itsensä Parosen sanoin syvään nurkkaan.
– Venäjän ei ole mahdollista korjata tätä muutoin kuin liikekannallepanolla. Ei ole enää oikeastaan, mistä ottaa.
Paronen ei pysty arvioimaan, miten todennäköinen joko laajamittainen tai osittainen liikekannallepano olisi, sillä julkista tietoa venäläisten suunnitelmista ei ole riittävästi käytettävissä. Alueellisessa liikekannallepanossa saataisiin irrotettua riviin joitain kymmeniätuhansia, ehkä yli 100 000 taistelijaa.
– Nyt ollaan tilanteessa, jossa Venäjä ei ole pystynyt edes auttavasti välittömän valmiuden joukoillaan ratkaisemaan alueellista konfliktia, sillä ne on lähestulkoon lyöty. Se on todella iso asia näin eurooppalaisesti.
– Pahimmassa tapauksessa se kertoo, että Venäjä on kaikki nämä vuosikymmenet epäonnistunut sotilasreforminsa toteuttamisessa. Tämän näkemyksen vahvistaminen on toki nykyisellään kovin epävarmaa. Venäjä harvoin kuitenkaan on niin heikko kuin miltä se saattaa näyttää tai niin vahva kuin se antaa ymmärtää.
Ukrainan taistelutahto pitää
Pekka Toveri kirjoittaa, että suuri määrä Venäjälle huoltoon siirretyistä sopimussotilaista on kieltäytynyt palaamasta Ukrainaan ja uusimasta sopimuksiaan.
Maanpuolustustahtoon perehtynyt Jyväskylän yliopiston yleisen historian dosentti Teemu Häkkinen kertoo, että yksittäisen sotilaan taistelutahtoon vaikuttavat monet seikat, kuten oman ryhmän yhteenkuuluvuus ja toiminta, annetun tehtävän luonne, koulutus, käytettävissä olevat resurssit sekä kulttuuriset ja ideologiset tekijät.
Ukrainalaisten maanpuolustustahtoa Häkkinen luonnehtii hyvin vahvaksi.
– Väestö osallistuu maanpuolustukseen ja tukee sitä joko suoraan tai epäsuorasti. Maanpuolustustahdossa korostuu oikeutuksen merkitys, eli että oma toiminta koetaan moraalisesti oikeaksi. Nähdäkseni ukrainalaisilla on tämä etu kertaheitolla puolellaan. Sitä etua ei ole venäläisillä muutoin kuin jos uskoo Venäjän hallinnon tuottamaa ajatusta, että nyt taistellaan fasismia vastaan ja että siksi on oikein taistella oman maan rajojen ulkopuolella.
Häkkinen arvioi, että Ukrainan saama laaja kansainvälinen myötätunto sotilaallisen avun ohella korostaa ja alleviivaa, että maa on oikealla asialla jatkaessaan vastarintaa venäläisiä kohtaan. Mutta kuinka kauan Ukrainan taistelu- ja maanpuolustustahto kestävät keskellä raunioita, raakaa hävitystä, kuolemaa ja kärsimystä?
– Vielä ei olla rajalla. Uskoisin, että se pysyy jatkossakin vahvana.
Venäläisillä joukoilla monta vaikeaa kysymystä
Venäläisten taistelutahdon osalta tilanne on toinen. Häkkinen pohtii, mikä tuottaisi venäläisille oikeutuksen ja hyväksyttävyyden tunteen omasta toiminnasta. Venäläisten sotilaallinen menestys on epäilemättä osoittautunut varsin toisenlaiseksi kuin maa kaavaili aloittaessaan hyökkäyksen Ukrainaan helmikuun lopulla, ja tappioita on tullut paljon. Tästä seuraa monia kysymyksiä.
– Varmasti herättää tuntemuksia yksittäisissä sotilaissa siitä, mikä oma paikka on, miksi olen täällä, pärjäänkö tässä ja mihin tämä päättyy, milloin tästä pääsee pois. Ei ehkä voi luottaa, että omat joukot pystyisivät hoitamaan niille asetettuja tehtäviä, Häkkinen listaa ja jatkaa luetteloa.
– Onko tämä nyt alue, mihin jäädään, mihin tästä jatketaan, mitä seuraavaksi, joudutaanko tästä vetäytymään? Ilman muuta tällainen epätietoisuus heikentää venäläisten olosuhteita.
Kiova ei ole vielä täysin turvassa
Maanpuolustuskorkeakoulun Parosen mukaan uhka maan pääkaupungin Kiovan osalta ei ole täysin väistynyt.
– Ukrainalaiset joutuvat jättämään joukkojaan edelleen pääkaupunkinsa puolustukseen, sillä Valko-Venäjän sotilaallinen infrastruktuuri ei ole kadonnut. Valkovenäläiset väläyttävät silloin tällöin, että liittyisivät tähän hyökkäykseen.
Toisena näkökulmana Paronen mainitsee Venäjän kyvyn vaihtaa joukkojensa painopistettä, kuten nähtiin silloin, kun Venäjä siirsi sotatoimiaan Ukrainan itäosiin. Sama voisi olla mahdollista toisinpäin, vaikkakaan ei Parosen ennusteessa kovin todennäköistä.
Taistelu Mariupolin Azovstalin teollisuusalueesta on jatkunut viikkoja. Venäjä on kertonut, että yli 1 700 Azovstalissa ollutta ukrainalaissotilasta olisi antautunut tällä viikolla, mutta tätä ei ole pystytty vahvistamaan. Teollisuusalueen uumenissa on vielä jäljellä ukrainalaisjoukkoja, ja tilannekuva on yhä epäselvä.
Pekka Toverin analyysissa Venäjän edellytys saavuttaa menestystä eteläisen Ukrainan Zaporizhzhjan suunnassa on heikko. Hyökkäystä Odessaan ei edes pyritä jatkamaan.
– Venäläiset keskittynevät vain valtaamiensa alueiden pitämiseen ja ukrainalaisten joukkojen sitomiseen.
Mustallamerellä kamppailu strategisesti tärkeän Käärmesaaren hallinnasta jatkuu.