Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ilmastolaskun maksaa joko metsäteollisuus, kuluttajat tai veronmaksajat, sanoo Markku Ollikainen – hallituksen pitäisi saada uusia päätöksiä aikaan jo syksyllä

Venäjän presidentin Vladimir Putinin sota on laittanut sekaisin eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen ja kiihdyttänyt hintojen kallistumista. Jos Putinin sodasta haluaa etsiä jotain hyvää, niin Euroopassa on sentään ryhdytty etsimään aiempaa kiivaammin korvaavia energialähteitä venäläiselle fossilienergialle.

Voiko Sanna Marinin (sd.) hallitus nyt huokaista helpotuksesta ja luottaa Suomen muuttuvan hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä, koska Putinin hinnat leikkaavat energian kulutusta ja vauhdittavat fossiilienergiasta luopumista?

Ilmastopaneelin puheenjohtajaa Markku Ollikaista kuunnellessa käy selväksi, että tällaista helpotusta poliitikoille ei ole sodan takia luvassa. Palataan Ollikaisen arvioon sodan ilmastovaikutuksista kuitenkin vasta myöhemmin, koska usein kerrotun väitteen mukaan Suomen pitäisi aivan ensimmäisenä ratkaista omat kansalliset murheensa.

Tällainen konkreettinen oma ongelma on tullut hiljattain näkyville: Metsiä on hakattu ja puuston kasvu on heikentynyt niin, niin että viime syksynä maankäyttösektorin hiilinielu muuttui Suomessa ensimmäisen kerran päästölähteeksi.

Hiilinielujen katoamisesta ei voi syyttää vain nykyistä hallitusta, mutta Ollikainen pitää sitä kuitenkin yhtenä osasyyllisenä ketjussa hallituksia, jotka eivät ole luoneet toimivaa nielupolitiikkaa. Marinin hallitukselle Ollikainen olisi ollut valmis antamaan kouluarvosanaksi ilmastotoimista jopa runsaan kahdeksikon, jos tämä epäkohta ei olisi varjostanut yhä ilmastopolitiikkaa.

Ovatko hallituksen laskelmat siis muuttuneen tilanteen jälkeen uskottavia?

– Näyttää siltä, että meidän täytyy pystyä vähentämään päästöjä enemmän kuin on suunniteltu. Koska tuo hiilinielu ei ole läheskään siinä asennossa, missä pitäisi olla, Ollikainen sanoo.

Toinen ja parempi vaihtoehto on saada hiilinielu parempaan kuntoon, Ollikainen kertoo.

Kenen pussista rahat?

Kustannukset huonosta ilmastopolitiikasta maksaa aina lopulta joku, mutta maankäyttösektorin muuttuminen hiilinielusta päästölähteeksi tekee tämän seikan nyt yhä konkreettisemmaksi. Jos Suomi ei saa tilannetta korjattua ja hiilinielujaan taas kasvuun, se voi joutua hankkimaan EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi päästöoikeuksia muilta EU-mailta tai leikkaamaan päästöjä taakanjakosektorilta suunniteltua enemmän.

– Tuon maksavat sitten veronmaksajat. Että tässähän on sitten tulonsiirto toimijoiden kesken veronmaksajilta metsäsektorille, että se varmasti herättää myös yhteiskunnallista keskustelua.

Kyseessä olisi miljardiluokassa oleva meno, Ollikainen sanoo. Jos taas hiilineutraaliuteen pyrittäisiin laskevien hiilinielujen tilanteessa pelkästään fossiilisten polttoaineiden- ja prosessiteollisuuden päästöistä leikkaamalla, hinnat kohoaisivat entisestään ja lasku lankeaisi myös kansalaisille yhä kalliimpana kulutuksena.

Ollikaisen puheiden perusteella voi uumoilla, että seuraavan hallituksen ohjelmaa tehdessä käydään vielä monta kirpeää keskustelua siitä, kuka ilmastolaskun muuttuneessa tilanteessa maksaa ja millä aikataululla. Ollikainen näkee tilanteen kuitenkin siinä määrin kriittisenä, että nykyhallituskaan ei voi hänen mielestään ottaa viimeisinä hetkinään hengähdystaukoa asiassa.

– Hiilinielujen vahvistamisesta tulee ilman muuta seuraavan hallituksen kysymys. Mutta itse asiassa tämän hallituksen pitäisi jo syksyllä pystyä tekemään päätöksiä, joilla sitä nielua merkittävästi vahvistetaan nopeasti ja merkittävästi, jotta kustannukset laskevat.

Sääntely saatava maaliin järkevästi

Nykyisestä hallituksesta löytyvät rakkaat viholliset keskusta ja vihreät, joten ilmastolaskun langettaminen metsäteollisuudelle tai kansalaisille ei kuulosta yksinkertaiselta poliittiselta harjoitukselta.

Kohoavat hinnat vähentävät kyllä polttoaineiden kulutusta, mutta kaikki hallituksen vastaukset nouseviin hintoihin eivät edistä päästöjen vähentymistä.

– Sekoitevelvoitteen lieventäminen kasvattaa päästöjä. Ja se oli todella harkitsematon teko, Ollikainen sanoo.

Repower EU -esitys, jonka tavoitteena on irrottaa EU Venäjän fossiilisesta energiasta, on nyt tullut jäsenmaiden harkittavaksi, ja paketista voi tulla apua vihreään siirtymään. Se edellyttää Ollikaisen mukaan kuitenkin sitä, että sääntely saadaan maaliin ilmaston kannalta järkevästi.

– Oikein tehtynä se parantaa tätä ilmastotilannetta. Päästöjen osalta kaikki on ihan hyvin meidän käsissä edelleen.