Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Uusien polttomoottoriautojen myyminen näyttää loppuvan EU-alueella 2030-luvun puolivälissä – Maria Ohisalon mukaan se sopii hyvin Suomelle

Uusien polttomoottoriautojen myyminen loppuu nyt hyvin suurella todennäköisyydellä EU-alueella 2030-luvun puolivälissä. Unionin alueen ympäristöministerit päätyivät kannattamaan tätä kokouksessaan Luxemburgissa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.

Suomea kokouksessa edusti ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo (vihr.). Hän pitää selvänä, että uusien polttomoottoriautojen myynnin kielto ei enää muutu, vaikka joitakin jatkoselvityksiä ympäristöministerit EU-komissiolta vielä halusivat.

Komission esityksessä uusien myytävien autojen tulisi olla täysin päästöttömiä seuraavan vuosikymmenen puolivälissä. Tavoite on ollut tuskallinen erityisesti Saksan ja Italian kaltaisille eurooppalaisen autoteollisuuden suurmaille.

Ohisalo ei ryhtynyt keskiviikkoaamuna arvioimaan STT:lle sitä, miten myyntikielto vaikuttaisi suomalaisiin autoilijoihin tai yrityksiin. Viime vuoden lopulla Suomessa oli liikennekäytössä runsaat 2,7 miljoonaa henkilöautoa, joista vasta runsaat 23 000 oli täyssähköautoja.

– Tämä on liikenne- ja viestintäministeriön kokonaisuus kaikkinensa, ja he pystyvät antamaan arvionsa siitä, mitä nämä vaikutukset Suomen puolella ovat, Ohisalo kertoi.

Hän sanoo, että uusien polttomoottoriautojen myynnistä luopuminen sopii hyvin Suomelle ja Suomi olisi voinut tukea tiukempaakin polttomoottoritavoitetta.

Parlamentin ja EU-maiden ministereistä koostuvan neuvoston on oltava samaa mieltä muotoiluista, joten lopullisen muotonsa sääntely saa instituutioiden välisissä neuvotteluissa. Parlamentti äänesti komission esittämän päästöttömyyden puolesta jo aiemmin kesäkuussa.

Tällä hetkellä siis näyttäisi siltä, että diesel-, bensiini- ja kaasu- ja lataushybridiautojen valmistus on runsaan vuosikymmenen päästä historiaa.

Päästökauppaa ja hiilinieluja

Euroopasta pyritään saamaan ensimmäinen hiilineutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä, eli hiiltä pitäisi tuolloin pystyä sitomaan ilmakehästä päästöjen verran. Välivaiheen tavoitteena on vähentää unionin alueen päästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Tiistain kokouksessaan ympäristöministerit käsittelivät myös kasvihuonekaasuihin liittyvää päästökauppaa sekä maankäytön ja metsätalouden ilmastolainsäädäntöä, joka muun muassa määrittelee laskentatapaa metsien hiilinielulle.

Aiemmin parlamentissa päästökaupan laajennukset joutuivat epäsuosioon vasemmalla ja oikealla. Tavoitteet olivat vasemmistoryhmille liian maltillisia ja oikeistoryhmille liian kunnianhimoisia.

Viime viikolla parlamentti sai kuitenkin muodostettua kannan, jonka mukaan päästökauppaa laajennettaisiin koskemaan meriliikennettä sekä rakennuksia ja tieliikennettä eräiltä osin. Parlamentti kuitenkin halusi, että kansalaiset jätetään velvoitteiden ulkopuolelle ainakin vuoteen 2029 saakka.

Ohisalo arvioi, että päästökaupan laajennus oli vaikuttavuudeltaan kaikista merkittävin kokouksessa. Ympäristöministerit myös haluaisivat viedä päästökauppaa vielä aiemmin ehdotettua kunnianhimoisempaan suuntaan niin, että aiemmin ehdotettua pienempiä rahtialuksia päätyisi päästökaupan piiriin.

– Joitakin arvioita on ollut, että kaksi kolmasosaa unionin alueen päästöistä voisi olla tulevaisuudessa päästökaupan piirissä, Ohisalo sanoo.

Ohisalon mukaan tämä vie myös pois paineita luoda kansallista päästökauppajärjestelmää tieliikenteelle, mitä hän pitää hyvänä asiana.

Parlamentti päätti aiemmin tukea myös komission esitystä hiilinieluja koskevista tavoitteista ja äänesti mukaan myös viittauksen hiiliviljelyn lisäämisestä. Hiilensidontaa on mahdollista lisätä viljelyssä tietyin menetelmin.

Myös tässä asiassa ilmasto- ja ympäristöministerit saavuttivat yhteisymmärryksen.

Ilmastorahasto Suomelle vaikea

Vihreä siirtymä ja kunnianhimoiset päästötavoitteet eivät synny ilmaiseksi, ja siksi komissio on esittänyt sosiaalisen ilmastorahaston perustamista. Rahastolla on tarkoitus tukea heikossa asemassa olevia kotitalouksia ja pienyrityksiä siirtymässä.

– Voin sanoa ihan suoraan, että tämä oli pöydällä olevista ehdotuksista Suomelle vaikein, Ohisalo sanoo.

Suomi, Tanska ja Ruotsi jättivät kriittisen lausuman asiasta.

– Halusimme sanoa, että tämä sosiaalirahasto tällaisenaan kuin se on etenemässä, ei ole meille ok. Suhtaudumme hyvin kriittisesti siihen, Ohisalo sanoo.

Rahaston koko on Suomen näkökulmasta liian suuri. Viime hetken muutosten seurauksena neuvoston hahmotelmaksi rahaston koosta tuli lopulta 59 miljardia euroa.

– Tässä mennään liian pitkälle sinne sosiaaliturvan sektorille. Tämän pitäisi olla kansallista päätäntävaltaa, Ohisalo sanoo.

Käytännössä matalamman tulotason maissa asiaa pidettiin tärkeänä. Ohisalon mukaan EU:n rahoituskysymyksiä ei kuitenkaan pitäisi päättää ohi virallisten budjettiprosessien.

– Normaalisti EU-tasolla budjettikysymyksistä päätetään yksimielisyydellä, niin tämä päätettiin määräenemmistöllä, hän sanoo.

Yksi ongelma Ohisalon mukaan on se, että 35 prosenttia rahasta voidaan jakaa suorina tulotukina. Toisin sanoen tuota summaa ei ole sidottu mihinkään uudistuksiin, jotka vähentäisivät päästöjä.

Ohisalo ei kuitenkaan näe, että kyse olisi yhteisvastuun lisäämisestä tavalla, joka veisi unionia merkittävästi kohti liittovaltiota.

– Neuvoston oikeuspalvelu on myös meille painottanut, että tämä ei ole tällainen ennakkotapaus, Ohisalo sanoo.

Ilmastorahasto on tarkoitus rahoittaa suurimmaksi osaksi tieliikenteen ja rakennusten päästökaupan huutokauppatuloilla.

Parlamentti äänesti sosiaalisen ilmastorahaston perustamisen puolesta kesäkuussa.