Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnosta kilpailee tänä vuonna kuusi teosta. Kilpailuun ilmoitettiin tänä vuonna ennätysmäärä kirjoja, yli 300 teosta.
– Kasvua viime vuodesta on lähes 20 prosenttia. Ehkä seuraava valintalautakunta saakin luettavakseen yleistajuisen tutkimuksen siitä, selittääkö tämän yhtäkkisen tietokirjavyöryn jokin muu kuin pandemia koronasulkuineen ja etätöineen tai sulun synnyttämine tulppineen, palkintolautakunnan puheenjohtaja Suna Vuori kuvaili ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.
Ehdokkaiksi valitut teokset kertovat Suomen kuplautumisesta, ympäristökriisiä ruokkivista mekanismeista, rukiin ja Turun palon historiasta, kristillisestä sionismista ja mutkikkaana pidetystä kirjallisuudesta.
– Kaikki olivat erittäin kiinnostavia, hyvin tehtyjä ja sujuvia kirjoja omista aiheistaan, Vuori sanoo STT:lle.
Ehdokkaat valinneeseen lautakuntaan kuuluvat Vuoren lisäksi Petter Lindberg ja Riitta Pollari. Palkinnon saajan valitsee tänä vuonna ylilääkäri Hanna Nohynek.
Suuri ruuvi puristaa ihmisiä
Viestinnän professori Anu Kantolan ja työryhmän teos Kahdeksan kuplan Suomi – Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat kuvailee erilaisten suomalaisten kokemuksia itsestään ja yhteiskunnasta. Palkintolautakunta kiitteli haastatteluaineiston hyödyntämistä ja sitä, miten teos tekee näkyväksi erilaisten ihmisryhmien elämää murrosajassa.
– Yhteistä on kokemus suuresta ruuvista, joka puristaa kaikkia, lautakunta kiteyttää.
Myös biologi Maria Katajavuoren teos Valas lasimaljassa – Miten vangitsemme itsemme ympäristötuhon ansaan pureutuu hyvin ajankohtaiseen aiheeseen. Kirja avaa muun muassa biologisia ja kulttuurisia malleja, jotka ohjaavat ihmisiä ylikulutukseen. Lautakunnan mukaan teos on tinkimätön puheenvuoro, joka ei päästä ympäristötietoistakaan lukijaa helpolla.
Historiaa monipuolisella otteella
Biologitaustaisen kirjailijan Annika Lutherin Rukiin viljava historia on julkaistu alun perin ruotsiksi nimellä Rågen – En spretig historia. Kirja kertoo monipuolisesti suomalaisten kansallisviljan historiasta, ja sen on suomentanut Kari Koski.
– Jännittävä sukellus biologiaan, evoluutioon ja kulttuurihistoriaan, kivikaudelta aina tulevaisuuden ruuantuotantoon, raati kiittelee.
Kulttuurihistorian professori Hannu Salmi kuvaa puolestaan aikalaisten kokemuksia ja tunteita Turun palosta. Hänen teoksensa Tunteiden palo – Turku liekeissä 1827 avaa lautakunnan mukaan uuden näkökulman tragediaan.
– Vaikka liekit melkein polttavat lukijaakin, teos pysyy faktoissa ja laajenee yksittäisiä ihmisiä sekä yhden kaupungin menneisyyttä suuremmaksi kertomukseksi Euroopan historiasta, tiedonvälityksestä, jopa Goethesta.
Sionismia ja kirjallisuusesseitä
Tutkija Timo R. Stewartin Luvatun maan lumo – Israelin kristityt ystävät Suomessa avaa kristillistä sionismia. Palkintolautakunnan mukaan teos auttaa ymmärtämään myös uskonnon ja politiikan monimutkaisia suhteita sekä Lähi-idän sammumatonta konfliktia.
Kirjailija ja kääntäjä Ville-Juhani Sutisen Vaivan arvoista – Esseitä poikkeuskirjallisuudesta tarkastelee kolmeatoista mutkikkaana pidettyä kirjaa. Kirjoittaja tarkastelee esseissään, mikä muun muassa Fjodor Dostojevskin ja Dorothy Richardsonin teoksia yhdistää toisiinsa ja tähän aikaan.
– Rakastettava esseekokoelma lukemisen hienoudesta ja pakottoman ajattelun merkityksellisyydestä, lautakunta kuvailee.
Ehdolle tulleiden kirjojen taso vaihteli
Vaikka palkintolautakunta iloitsi tarjottujen kirjojen suuresta määrästä, joukossa oli "yllättävän paljon" huolimattomasti tehtyjä tai toimitettuja kirjoja. Suna Vuori kertoi julkistustilaisuudessa, että vastaan tuli jopa Wikipediasta kopioituja lainauksia.
– Jonkin verran tuli eteen kirjoja, jotka vaikuttivat siltä, että ne ovat siirtyneet suoraan kirjoittajansa näppäimistöltä painoon. Se on kyllä surullista, Vuori kommentoi STT:lle.
Hänen mukaansa heikompitasoisten teosten määrä voi selittyä osittain sillä, että kirjoja lähetetään kilpailuun entistä löyhemmällä seulalla. Toinen mahdollinen syy on kiire.
– En usko, että sinänsä tietokirjallisuuden taso on sisällöllisesti laskenut, mutta varmaan niitä tehdään liian nopeasti. Kustannustoimittajat eivät ehkä ehdi rauhassa perehtyä kaikkiin kirjoihin sillä pieteetillä, minkä ne edellyttäisivät.
Kilpailuun lähetetään myös omakustanteita, mutta suurin osa kirjoista tulee ammattimaisilta kustantamoilta. Vuori peräänkuuluttaa kustantamojen vastuuta, sillä tietokirjoilla on valtaa puheenaiheiden määrittelijänä.
– Vaikka koko raatimme on toimittajataustainen, emme ehkä olleet tajunneet ennen tätä kilpailua, kuinka paljon tietokirjoja julkaisemalla voidaan vaikuttaa niihin asioihin, mistä media tekee juttuja ja mistä Suomessa puhutaan. Ehkä se osittain selittää myös tietokirjojen suurta määrää, hän sanoo.
Tieto-Finlandia myönnetään vuosittain ansiokkaalle yleistajuiselle tietokirjalle. Palkinnon jakaa Suomen Kirjasäätiö, ja palkintosumma on 30 000 euroa. Voittaja julkistetaan marraskuun 30. päivänä.