Maaliskuun alussa Suomessa tulee valkokangaslevitykseen Jafar Panahin uusi elokuva Ei karhuja. Ohjaaja itse ei päässyt maailmanensi-iltaan syyskuussa Venetsian elokuvajuhlilla. Se ei ollut yllätys. Panahi ei ole saanut poistua kotimaastaan Iranista vuosikausiin. Mutta nyt tilanne oli karmea, sillä Panahi oli vankilassa.
Heinäkuussa ryhmä iranilaisia kulttuurivaikuttajia meni syyttäjän virastoon tiedustelemaan, mitä tapahtuu elokuvaohjaajille Mohammad Rasoulofille ja Mostafa al-Ahmadille. Heidät oli vangittu, syynä mielenosoittajien tukeminen sosiaalisessa mediassa.
Virastokäynnillä Panahi pidätettiin. Viranomaiset ilmoittivat, että nyt toimeenpannaan Panahille jo vuonna 2011 annettu kuuden vuoden vankilatuomio. Se ja elokuvantekokielto olivat roikkuneet ohjaajan yllä vuosien ajan.
Ei karhuja oli jo valmis. Se on Panahin näköinen teos, metaelokuva, jossa hän näyttelee itseään tekemässä elokuvaa Iranin ja Turkin rajaseudulla. Siinä on huumoria, symbolisia rakkaustarinoita ja yhteiskunnallisia havaintoja.
Ohjaaja oli vankilassa, kun Ei karhuja eli omaa elämäänsä ja valkokankaan veikeä Panahi kiersi maailmaa. Teos sai tuomariston erikoispalkinnon Venetsiassa, esitettiin Toronton elokuvajuhlilla ja keräsi kiittäviä arvosteluja. Iranin kulttuuriministeriön lausunnon mukaan Ei karhuja tosin ei ole edes elokuva, vaan ilman tuotantolupaa toteutettua mediapeliä.
Nälkälakko viimeisenä keinona
Tammikuun viimeisenä päivänä 2023 Panahi aloitti nälkä- ja juomalakon ja kertoi jatkavansa sitä tarvittaessa kuolemaan asti. Lausunnossaan hän totesi olevansa panttivanki ja kritisoi oikeusjärjestelmää myös nuorten mielenosoittajien kuolemantuomioista.
Nälkälakko alkoi tilanteessa, jossa ohjaajan tulevaisuus näytti täysin epäselvältä. Käsittelyjä oli siirretty tai niille ei annettu ajankohtaa.
Kahden nälkälakkopäivän jälkeen Panahi vapautettiin. Hän palasi vaimonsa kanssa kotiin. Vapaana Panahi on kuitenkin takuita vastaan, ja tuomion kumoaminen on vasta mahdollisuus.
Elokuvantekokielto ei pysäyttänyt
Panahia on vaikea pitää radikaalina, saati julistajana. Hänen vastarintaansa on elokuvien tekeminen. Elokuvissa yhteiskunnalliset ristiriidat esitetään arkisissa tilanteissa. Konservatiivien määräämien sääntöjen ja nykyaikaisen maailman törmäyskohdat ovat keskeinen draaman ja vähäeleisen komiikan lähde.
Panahi voitti Venetsian festivaalin Kultaisen leijonan jo toisella elokuvallaan Loputon kierre (2000), joka käsitteli naisten asemaa iranilaisessa kulttuurissa.
Vuonna 2009 Panahi tuki aktiivisesti Iranin “vihreänä vallankumouksena” tunnettua mielenosoitusaaltoa. Siitä alkoivat vaikeudet, eikä ohjaajalle enää myönnetty lupaa poistua Iranista. Seuraavana keväänä hänet pidätettiin epäiltynä propagandasta.
Panahille langetettiin vankilatuomio, jota ei pantu toimeen sekä 20-vuotinen elokuvantekokielto. Sitä hän on kiertänyt kekseliäillä järjestelyillä. Vuonna 2012 valmistui Tämä ei ole elokuva, jonka kotiarestissa ollut Panahi kuvasi kotonaan, ja joka salakuljetettiin ulos Iranista muistitikulla kakun sisällä.
Elokuvassaan Taksi Teheranissa (2015) Panahi ajaa taksia, ja elokuva on kuin dokumentti matkustajista, jotka kertovat näkemyksiään yhteiskunnasta, taloudesta ja itse Panahista, jonka jotkut tunnistavat. Taksi Teheran voitti Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon, Kultaisen karhun.
Elokuvantekokiellosta huolimatta Panahi on noussut arvostuksessa Iranin merkittävimpänä pidetyn ohjaajan Abbas Kiarostamin (1940–2016) rinnalle.
Elokuvaohjaajat ottavat kantaa
Jafar Panahi kuuluu elokuvantekijänä Iranin uuteen aaltoon. Dokumentaarisen näköisistä ja näennäisesti arkirealistisista elokuvista on luettavissa terävää ja humorististakin yhteiskuntakritiikkiä sekä suoria piikkejä hallinnon ankaruutta ja epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Elokuvataiteen poliittinen merkitys on kasvanut Iranin konservatiivisen hallinnon kiristäessä otettaan.
Toisaalta kannanotot ovat yhä kätketympiä. Vielä Panahin viides elokuva Naiset paitsiossa (2006) kertoi suoraan tytöistä, jotka naamioituvat pojiksi päästäkseen jalkapallostadionille. Elokuvasta tuli Iranissakin menestys – piraattikopioina, koska sensuuri esti tavanomaisen jakelun. Kun Panahi on joutunut tekemään elokuvansa salaa, tarinatkin ovat muuttuneet tulkinnanvaraisemmiksi.
Kuten Panahi, myös ohjaaja Mohammad Rasoulof sai vuonna 2011 vankilatuomion, jota ei tuolloin pantu toimeen.
Rasoulofin There Is No Evil voitti Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon, Kultaisen karhun, helmikuussa 2020. Elokuva käsittelee kuolemanrangaistusta Iranissa. Kaksi viikkoa myöhemmin Rasoulof sai Teheranissa vuoden vankilatuomion. Hänet pidätettiin uudelleen heinäkuussa 2022 ja vapautettiin tammikuun alussa 2023.