Presidentin vaihtuminen Perussa on pikku-uutinen Suomessa. Kun viidessä vuodessa maassa on kuusi eri presidenttiä, presidentin pysyminen pestissään voisi olla viraltapanoa suurempi ihme.
Edelliset presidentit ovat lähteneet tai heidät on pantu viralta esimerkiksi korruptiosyytteiden vuoksi. Nykyisen presidentin eroa vaatii kongressin sijaan kansa: monille ei kelpaa joulukuussa syrjäytetyn Pedro Castillon paikalle noussut entinen varapresidentti Dina Boluarte, ja kaduilla on marssittu presidentin eroa, kongressin hajottamista ja uusia vaaleja vaatien.
Viime kesänä Suomen Perun-suurlähettiläänä aloittanut Antti Rytövuori huomauttaa, että epävakaus Perussa on jatkunut jo vuosia, mistä presidenttien suuri vaihtuvuus on yksi oire. Nyt poikkeuksellisen tilanteesta tekee se, että mielenosoituksissa ja mellakoissa on kuollut kymmeniä ihmisiä, ihmisoikeusjärjestöjen mukaan monet poliisin ja turvallisuusjoukkojen suhteettoman voimankäytön vuoksi. Asiaa tutkii myös paikallinen syyttäjänvirasto.
Pääkaupunki Liman kuumassa kesässä tilanne on nyt rauhallinen.
– Laajemminkin tuntuu olevan meneillään suvantovaihe, ja mielenosoituksia on ilmeisesti lähinnä etelässä. Ongelmat eivät kuitenkaan ole mihinkään poistuneet, Rytövuori sanoo.
"Ei enää köyhiä rikkaassa maassa"
Ratkottavia ongelmia riittää. Rytövuoren mukaan syitä voi hakea kolonialismin ajan perinnöstä. Lima oli aikanaan Espanjan Latinalaisen Amerikan pääkaupunki, ja jakolinjat conquistadorien eli valloittajien perinnön ja Andeilla asuvien alkuperäiskansojen välillä ovat edelleen näkyvissä.
Lontoolaisyliopisto LSE:n (London School of Economics) yhteiskuntapolitiikan tutkija, perulainen Sheyla Enciso-Valdivia sanoo, että kun Perussa puhutaan eliitistä, puhutaan aina pääkaupungista. Lähes puolet Perun bruttokansantuotteesta tulee Limasta, ja maaseudulla erityisesti alkuperäiskansojen keskuudessa eletään yhä köyhyydessä ja vailla laadukkaita julkisia palveluita maan mittavista luonnonvaroista huolimatta. Limassakin eliitti elää omassa maailmassaan, sillä kaupunkiin ja sen laitamille muuttaa ihmisiä maaseudulta ja esimerkiksi pakolaisia Venezuelasta, ja yli puolet työvoimasta on epävirallisia pienyrittäjiä.
Enciso-Valdivia muistuttaa, että yksi Castillon vaalilupauksista olikin "no mas pobres en un pais rico", ei enää köyhiä rikkaassa maassa. Lupaus osui ja upposi erityisesti köyhään kansanosaan: olihan Castillo itse kotoisin Cajamarcasta, yhdeltä Perun köyhimmistä alueista.
Köyhät ovat Enciso-Valdivian mukaan kyllästyneet luokkasyrjintään, rasismiin ja "centralismoon" eli siihen, kuinka valta, varat ja kehitys keskittyvät ylemmälle keskiluokalle ja erityisesti Limaan. Tutkimusinstituutti IEP:n tammikuisen kyselyn mukaan tyytymättömyys on levinnyt laajalle, sillä yli kolme neljästä vastaajasta ilmoitti, ettei tue Boluartea.
"Moraalinen kyvyttömyys" on kaatanut presidenttejä
Elämänlaadun ja julkisten palveluiden paranemisesta haaveilevilla oli kovat odotukset, kun Castillo nousi valtaan. Eliitin mieleen ehdokas ei ollut: Enciso-Valdivia sanoo, että suuryrityksiä edustava liitto Confiep ajoi kampanjaa, jossa Castillo esitettiin kommunistina ja uhkana demokratialle.
Kun Castillo voitti vaalit, oikeistolainen kongressi pani kapuloita rattaisiin kaikin voimin. Ennen syrjäyttämistään Castillo yritti hajottaa kongressin ja ryhtyä johtamaan maata asetuksilla seuraaviin vaaleihin asti, koska hänen mukaansa kongressi palveli kansan sijaan yritysmaailmaa estäessään Castillon hallinnon kaavailemien uudistusten toteutumisen. Suunnitelma meni pieleen, ja nyt Castillo istuu tutkintavankeudessa.
Rytövuori sanoo Castillon yrittäneen samaa kuin nyt niin ikään vankilassa oleva ex-presidentti Alberto Fujimori 1990-luvulla. Fujimori onnistui, koska hänellä oli takanaan armeijan tuki. Castillon rinnalta tukijat ja liittolaiset sen sijaan katosivat, ja presidentti jäi heti yksin.
Kongressin toimintatapa on entuudestaan tuttu: Enciso-Valdivia sanoo, että kongressi voi Perussa turvautua presidentin syyttämiseen "moraalisesta kyvyttömyydestä", kuten Castillollekin kävi.
Naapurimaista ja hieman kauempaakin löytyy kuitenkin tukea. Latinalaisen Amerikan vasemmistojohtajat Argentiinassa, Kolumbiassa, Boliviassa ja erityisesti Meksikossa ovat asettuneet Castillon puolelle. Maat julkaisivat joulukuussa yhteisen lausunnon, jonka mukaan Castillon kohtaama "epädemokraattinen häirintä" ei tullut yllätyksenä.
Ongelmat syvällä rakenteissa
Oliko Castillolla siis eliitin ulkopuolisena edes todellista mahdollisuutta toteuttaa vaalilupauksiaan? Sekä Rytövuoren että Enciso-Valdivian mukaan se, ettei Castillo saanut kautensa aikana paljoakaan aikaiseksi, ei johtunut ainoastaan kongressin vastustuksesta.
– Castilloa on syytetty kyvyttömyydestä ja korruptiosta, eivätkä syytökset ole täysin perättömiä. Hän esimerkiksi syrjäytti monia omilla meriiteillään edenneitä ihmisiä korkeista asemista ja nosti heidän tilalleen kokemattomia kavereitaan, Rytövuori sanoo.
Kumpikin sanoo, että mielenosoittajatkaan eivät enää vaadi Castillon palauttamista valtaan. Enciso-Valdivia painottaa, että mielenosoittajat eivät vastusta niinkään nykyistä hallintoa vaan järjestelmää, jossa heitä ei kuulla.
– Perussa on erittäin isoja rakenteellisia ongelmia, jotka liittyvät heikkoon ja pirstaloituneeseen puoluejärjestelmään, luokkasyrjintään, rasismiin ja centralismoon. Mielenosoituksia on eniten alueilla, joilla esimerkiksi erot julkisten palveluiden saatavuudessa ja laadussa ovat räikeimmät.
Rytövuorea "hämmästyttää ja jopa häiritsee" se, miten Liman eliitti ajattelee mielenosoitusten taustalla olevan ensisijaisesti kaaosta hakevia terroristeja ja huumekauppiaita tai ihmisiä, joita ulkopuoliset toimijat ovat käskeneet kaduille. Hän huomauttaa ajattelutavan loukkaavan niitä, jotka vaativat tasa-arvoisempaa maata sekä parempaa koulutusta ja terveydenhuoltoa kaikille.
Peru on "varoittava esimerkki"
Pelkästään Boluarten erolla Perun lukuisat kriisit eivät ratkeaisi. Perustuslaillisesti tällöin valtaan nousisi kongressin puhemies, oikeistolainen asevoimien entinen komentaja Jose Williams, joka olisi mielenosoittajien mieleen vielä vähemmän kuin Boluarte.
Tähän mennessä kongressissa vaadittava kahden kolmasosan enemmistö ei ole suostunut aikaistamaan vuodelle 2026 suunniteltuja vaaleja, mutta ainoastaan vaaleilla tuskin edes saataisiin aikaan merkittäviä muutoksia. Enciso-Valdivia sanoo, että koko järjestelmän on uudistuttava perustuslakia myöten, ja samaa on sanonut Pontificia Universidad Catolica del Perun politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Omar Coronel. Al-Jazeerassa julkaistussa tekstissään Coronel painottaa, että nykyisessä poliittisessa järjestelmässä poliitikoilla ei ole motivaatiota olla vastuussa äänestäjilleen.
– Järjestelmä, joka on täynnä poliittisia amatöörejä, on luonut endeemisen epävakauden tilan, joka tekee maasta mahdottoman hallita, hän kirjoittaa.
Coronel kutsuu Perua "varoittavaksi esimerkiksi demokratioille, joiden poliittinen järjestelmä on vajavainen".
Ryömien kriisistä kriisiin
Nykyisillä vallanpitäjillä ja eliitillä on intressi ylläpitää nykytilannetta, josta he itse hyötyvät. Enciso-Valdivia kaipaa esimerkiksi kansalaisyhteiskunnalle kanavia, joiden kautta toimijat voivat saada äänensä kuuluviin, ja uudistuksia ja yhteistyön ajureita pirstaloituneeseen puoluejärjestelmään.
– Jos tulee lisää aggressiota ja sortoa, tilanne voi kehittyä myös toiseen suuntaan. Jos jokin on varmaa, se on se, että epävarmuus jatkuu.
Myös Rytövuori korostaa, että nykyisessä järjestelmässä ihmisiä kierrättämällä pelataan vain aikaa. Perulla on kyllä varoja, mutta uudistusten tekemistä haittaavat niihin kykenemätön kongressi, korruptio ja lainsäädännöllinen byrokratia.
– Lyhyellä aikavälillä en jaksa uskoa, että mitään muuta tapahtuu kuin että tästä kriisistä ryömitään läpi ja odotetaan seuraavaa.