Sunnuntaisuomalainen 25 vuotta | 20 vuotta sitten Suomi pelkäsi hullua lehmää – Mika Aaltolaa tarvittiin apuun jo silloin
Sunnuntaisuomalainen julkaisee juhlavuotenaan uudelleen vanhoja juttujaan. Harva muistaa enää, että turvallisuuspolitiikan asiantuntija Mika Aaltola oli 2000-luvun alussa pelastamassa Suomea hullun lehmän taudilta. Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 7.1.2001.
Kukaan asiantuntija ei ole julistanut, että hullun lehmän tauti on ennen pitkää meilläkin, mutta ilmassa leijuu selvästi ajatus, että ihmepä olisi, jos tästä painista selvitään niin, että hartiat eivät käy matossa.
Suomessa ainoa taudista tohtoriksi väitellyt, tamperelainen politiikantutkija Mika Aaltola ilmaisee tilanteen sanomalla, että "elokuvateatterissa on vaarallista mennä huutelemaan tulipaloa".
– Suomella ei ole asiassa voitettavaa, mutta paljon hävittävää.
Aaltolan mielestä Suomi on pistänyt BSE-jupakassa turhan paljon yhden kortin varaan. Suomen asenne tautiin on hänen mielestään vähintäänkin ristiriitainen ellei peräti kaksinaamainen. Ylpeys voi käydä lankeemuksen edellä.
– Toisaalta Suomi tukee – ehkäpä EU:n elintarvikelaboratorion saamisen toivossa – kollektiivisia, keskitettyjä toimia taudin torjumisessa. Toisaalta se korostaa kansallista mallikkuuttaan ja erinomaisuuttaan eläintautien torjunnassa jopa niin, että nautojen kattavaa testausta pidetään tarpeettomana. Tällainen viestii helposti aiheettakin sitä, että jotakin salaamisen tarvetta on.
– Asiantuntijain rooli jää arveluttavaksi, kun vain vakuutellaan, että asiat ovat hyvin. Uskon, että paine kasvaa niin, että testeihin on mentävä Suomessakin.
Aaltolan mukaan BSE-ongelma on haluttu eristää biologian aitaukseen, koska ongelmien hoito paniikittomassa ilmapiirissä on helpompaa, mutta aita on pahasti sortunut. Kukaan ei näytä enää hallitsevan tilannetta.
Silmiinpistävää on se, että vain kolmessa viimeksi EU:hun liittyneessä maassa, Suomessa, Ruotsissa ja Itävallassa, ei ole tavattu BSE:tä. Aaltola on myös kiinnittänyt huomiota asiaan.
– EU on se hullu lehmä, joka on levittänyt tautiaan sisämarkkinoillaan. Kansalliset ratkaisut ovat estäneet sen leviämistä. Toisaalta BSE on ainoa eurooppalaisia yhdistävä asia sitten Berliinin muurin kaatumisen.
Hullun lehmän tautia pidettiin pitkään brittien ongelmana. Tauti alkoi ilmetä epidemiana 1986, mutta siihen ei kiinnitetty paljon huomiota. 1996 ihmiset alkoivat sairastua jo ensimmäisen maailmansodan aikana diagnostisoitua Creutzfeldt-Jakobin tautia muistuttavaan tautiin. Kun se yhdistettiin hullun lehmän tautiin, kohu oli valmis.
– Hullun lehmän tauti on ollut paljon virulentimpi sairaus poliittisesti kuin biologisesti. Sillä on monet kasvot. Myös taloudellinen ja terveydellinen merkitys on suuri. Erinäiset miljardit ovat palaneet torjuntatoimissa.
Kun kohu nousi Englannissa, Aaltolan mielestä EU-komissio politisoi heti asian.
– Koko tapahtuma leimattiin brittiläisen kansallismielisen ja nurkkakuntaisen politiikan hedelmäksi. Itse asiassa hyökättiin Thatcherin ja Majorin EU:lle nihkeää politiikkaa vastaan.
Englantilaiset vastasivat suureen kohuun todella radikaalein toimin. Joukkoteurastuksissa on tapettu neljä miljoonaa Britannian nautaa. Suomen koko nautakanta on noin 1,5 miljoonaa. Massalahtauksen tuottamista ympäristöongelmista on puhuttu vähän, vaikka niidenkin täytyy olla melkoiset.
– Nyt englantilaiset nauttivat tilanteesta, kun tauti on eittämättä Ranskankin, kiivaimman brittiperäisen naudanlihan boikotoijan, ongelma.
Aaltolan mielestä erityisesti mystiset sairaudet kiehtovat yleistä mielipidettä.
– Mystiikkaa riittää, kun mitään varmaa tietoa sairauden syystä tai leviämistavasta ei ole vieläkään. Jo se, että sairaus siirtyy eläinlajilta toiselle ja eläimestä ihmiseen, on pelottavaa.
Zoonooseja eli eläimestä ihmiseen tarttuvia tauteja tunnetaan sinänsä parisataa, mutta vain harvoilla on todellista merkitystä. Mm. vesikauhu ja jänisrutto, puhumattakaan hullun lehmän tautiin kytketystä vCJD:stä eli Creutzfeldt-Jakobin taudin variantista, ovat vaarallisia.
Aaltola povailee tulevaisuudessa Eurooppaan uusia vastaavia jupakoita.
– Hullun lehmän tauti ja mm. Belgian ruokaskandaali ovat vieneet luottamuksen eurooppalaisilta. Kuluttajapolitiikka on ollut tässä maanosassa muutenkin paljon kehittyneempää kuin muualla. Tarkkailu vain tiivistyy.
BSE on ainoa eurooppalaisia yhdistävä asia sitten Berliinin muurin kaatumisen.
Mitä tapahtuu, jos ihmisiä alkaa kuolla joukoittain hullun lehmän taudin vuoksi?
– Toimet ovat entistä radikaalimpia. Karanteenit, rajojen sulkemiset ja nautojen massateurastukset muuttuvat arkipäiväksi, uumoilee Mika Aaltola.
Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston vt. päällikkö Jaana Husu-Kallio toteaa, ettei kukaan pysty vakuuttamaan, ettei Suomessa olisi BSE:tä, mutta mitään päinvastaistakaan näyttöä ei ole. Hän torjuu vihjailut salaamishaluista.
– Jokainen virkamieskin on kuluttaja, ja tällaiset asiat huolestuttavat häntä yhtä lailla kuin muitakin.
– Vaikka Suomessa sattuisi esiintymään yksittäinen BSE-tapaus, olisi riski silti huomattavasti pienempi kuin epidemiamaissa.
Husu-Kallio viittaa EU:n viisaista miehistä ja naisista kootun kaksi vuotta BSE-asiaa tutkineen elimen tieteelliseen riskiarvioon. Kaikki käytettävissä ollut tieto punnittiin, ja Suomen riski todettiin pieneksi.
Husu-Kallio uskoo taudin levinneen nautojen viennistä maasta toiseen EU:n sisämarkkinoilla.
– Suomessa, Ruotsissa ja Itävallassa, jotka ovat kuuluneet sisämarkkinoihin vasta lyhyehkön aikaa, tautia ei ole tavattu. Suomi ja Ruotsi ovat toisaalta niin kaukana Keski-Euroopasta, ettei nautoja kannata tuoda teuraaksi. Meidän on pärjättävä omillamme.
– Suomeen tuotuja siitoseläimiä on pidetty vanhoiksi, jopa 10-vuotiaiksi, joten tauti olisi kyllä ehtinyt niissä ilmetä.
Jaana Husu-Kallio toteaa, että BSE-tilanne on tuntematon EU:n ulkopuolella. Vain Sveitsissä ja Liechtensteinissa tauti on todettu.
Husu-Kallio myöntää auliisti, että BSE:stä on tullut poliittinen tauti.
– Etenkin kuuden viime kuukauden aikana on tapahtunut ylilyöntejä. Aikaa ja energiaa on tuhlattu hirveästi. Lainsäädäntöä tauti on tuottanut hirmuisen määrän. Kohu on tullut hieman jälkijunassa. Kun Britanniassa sairastui vuodessa yli 30 000 nautaa, ei tapahtunut juuri mitään. Nyt, kun luku on pudonnut tuhanteen, poru on suuri.
Husu-Kallio rauhoittelee kuluttajia tutkijoiden näkemyksellä, ettei Creutzfeldt-Jakobin taudin variantti tartu varsinaisesta lihasta, vaan aivoista, selkäytimestä ja nielurisoista, joita Suomessa ei juuri käytetä. Monien pelkäämä liivatekin tehdään nykyisin siannahasta.
– Nopeimmin kuolee, ellei syö mitään, mutta ikävää on sekin, ettei voi nauttia ruoasta jatkuvan murehtimisen vuoksi, tiivistää Jaana Husu-Kallio monen mietteet.
– Älä vain pistä minun suuhuni väitettä, että Suomessa olisi hullun lehmän tautia, varoittaa Helsingin yliopiston professori Matti Haltia.
Lääketieteilijänä Haltia ei pidä hullun lehmän taudin ja vCJD:n syitä selvitettyinä. Aihetodisteet eivät riitä tieteelliseksi totuudeksi, eikä infektioreittiä ole esitetty.
– On hiukan onnetonta, että tässä yhteydessä alettiin puhua Cretzfeldt-Jakobin taudista. Kyse on sukulaissairaudesta, mutta ei suinkaan samasta. Aivomuutosten kirjo on erilainen. Spontaaniin CJD:hen kuolee Euroopassa vuosittain keskimäärin yksi vanhus miljoonaa asukasta kohti.
Lampaan hullun lehmän tautia muistuttava skrapi-tauti on tunnettu jo 1700-luvun alkupuolelta lähtien. Sen ei ole havaittu siirtyvän ihmiseen. 1930-luvulla kuitenkin todettiin, että se on siirrostettavissa eläimestä toiseen.
Aiemmin oletettiin, että hullun lehmän tauti puhkesi skrapi-lampaiden syöttämisestä rehussa lehmille. Skrapi-epidemioita on viime aikoina ollut ainakin Islannissa, Norjassa ja Italiassa.
Tästä alkuolettamuksesta on nykyisin siirrytty käsitykseen, että BSE, joka on prionitauti eli valkuaissolun geenimuutoksen aiheuttama, syntyy spontaanisti jonkun naudan aivoissa. Kun tällaista nautaa käytetään väkirehun joukossa, tauti monistuu.
Haltia muistuttaa, että ainoan Tanskassa tavatun hullun lehmän taustaa tutkittaessa ei löytynyt mitään yhteyttä Britanniaan. Voisiko olla kyse spontaanisti puhjenneesta taudista?
Moni haikailee niitä aikoja, kun lehmille ei syötetty enempää lampaita kuin lehmiäkään, vaan heinää. Haltia pudottaa nämä romantikot maan pinnalle toteamalla, että talonpoikainen tarkkuus on kierrättänyt tarkoin kaikki jätteet.
– Meillä käytettiin pitkään väkirehuna viljaa, mutta jo 1940-luvulla ostorehuissa oli eläinperäisiä proteiineja.
Mikä voisi selittää sen, että tautiepidemia puhkesi vasta 1980-luvulla?
– 1970-luvulla rehuteollisuudessa vähennettiin nesteen käyttöä ja alennettiin prosessilämpötilaa.
Pelkästään Britanniassa miljoonat ihmiset ovat altistuneet vCJD:lle syömällä hullun lehmän lihaa. Kuitenkin sairastuneitten määrä kolmessa Euroopan maassa on yhteensä vain 91.
– Oletettavasti taudin saamiseksi on syötävä tietty minimiannos sairasta eläintä. Joillakin voi olla suurempi alttius sairastua kuin toisilla. Se tiedetään, että sairastuneet ovat tiettyä perimätyyppiä. Tätä geenityyppiä tosin edustaa keskimäärin 40 prosenttia ihmisistä, sanoo Matti Haltia.
Kuvitella voi, että taudille vastustuskykyisemmällä on pitempi itämisaika kuin sille alttiilla. Jos näin sattuisi olemaan, tulevaisuudessa räjähtää varsinainen pommi.
Maailman terveysjärjestö WHO totesi juuri, ettei mistään voi tietää, kuinka laajalle hullun lehmän tauti on levinnyt. Satunnaisesti sitä on tavattu eri puolilta maailmaa, jopa Falkland-saarilta.
Mika Aaltola toimii nykyisin Ulkopoliittisen instituutin johtajana ja hän on ollut erittäin suosittu turvallisuuspoliittinen asiantuntija Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Aaltolan vuonna 1999 tarkastettu väitöskirja The Rhythm, Exception, and Rule in International Relations: The Case of Mad Cow Disease käsitteli EU:n sisäisiä turvallisuuskysymyksiä, joista erityistapauksena hullun lehmän tautia.
Suomessa todettiin lopulta yksi hullun lehmän tautitapaus. Se ilmeni joulukuussa 2001.
Viikonvaihdetoimitus Sunnuntaisuomalainen täytti 25 vuotta tammikuussa 2023. Vuosipäivän kunniaksi julkaisemme kevään aikana uudelleen parhaita juttuja vuoden varrelta.
Lue aiemmin julkaistut juhlajutut:
Kilpailu aivoista kiihtyi: Väli-Suomen superyliopisto olisi jättänyt Helsinginkin häpeään